Yksilönä vaan ei yksin

5,00 

Lapset minuuden muodostajina päiväkodissa
Eerola-Pennanen, Paula
978-951-39-5142-9; 0075-4625
University of Jyväskylä.
Jyväskylä studies in education, psychology and social research (464)
2013

Lapset viettävät päiväkodissa ison osan lapsuudestaan. Paula Eerola-Pennanen tarkasteli väitöstutkimuksessaan sitä, millä tavoin lapset muodostavat päiväkodissa käsitystä itsestään ja luovat sosiaalisia suhteita toisiin lapsiin ja aikuisiin. Tutkimus nostaa esille lasten neljä erilaista tapaa muodostaa minuuttaan. Nämä ovat kiinnittyminen, myötäileminen, itsensä esille tuominen ja erillisyys.

Päiväkoti osoittautui monipuoliseksi paikaksi lasten sosiaalisten suhteiden kannalta. Lapset ovat kekseliäitä ja löytävät uusia mahdollisuuksia toimia tuntemalla päiväkodin toimintakulttuurin ja neuvottelemalla aikuisten kanssa.

- Ne lapset, jotka osasivat neuvotella taitavasti aikuisten kanssa, pystyivät vaikuttamaan siihen mitä saivat päiväkodissa tehdä, Eerola-Pennanen kertoo.

Päiväkodissa lapset ovat jatkuvasti tekemisissä toisten lasten kanssa ja tämä vaatii lapsilta hyviä sosiaalisia taitoja. Lapset käyvät päiväkodissa ”kaverikauppaa” ja ovat taitavia siinä. - Kaveria tulee osata pyytää oikein, Eerola-Pennanen paljastaa.

Myös kiusaamista ilmenee. - Kyse näyttäisi olevan enemmän oman aseman pönkittämisestä kuin halusta vahingoittaa toista, Eerola-Pennanen huomauttaa. Tutkimuksen mukaan heikko tietämys päiväkodin toimintakulttuurista voi altistaa kiusaamiselle. Toisaalta jos lapsi osaa toimia päiväkodissa ”oikein”, hän saa siitä positiivia aineksia minuutensa rakentamiseen.

Lapset pitävät siitä, että päiväkodissa on paljon leikkikavereita eivätkä välttämättä pidä suuria ryhmäkokoja negatiivisena asiana. Yhteisten leikkien lisäksi päiväkodissa esiintyy myös kahdenlaista yksinoloa. Toisaalta lapset saattavat pelätä jäävänsä ilman leikkikaveria, mutta tutkimus toi esille myös joidenkin lasten valitun yksinolon ja toiveen saada olla välillä rauhassa.

Valittu yksinolo näyttäytyi tärkeänä lasten muodostaessa käsitystä itsestään. Päiväkodissa vallitseva jatkuva sosiaalisuuden vaatimus voi näyttäytyä etenkin suosittujen lasten kohdalla myös rasitteena. - Yksinoloa kaipasivat erityisesti sosiaalisesti suositut lapset, Eerola-Pennanen kertoo.

Lapset saavat apua ryhmään pääsyyn toisilta lapsilta ja aikuisilta. Yksinoloa ja vetäytymistä ryhmästä saatetaan sen sijaan jopa paheksua, sillä ne koetaan helposti uhkaksi päiväkodin sosiaalisuuden vaatimukselle. - Lapsilla tulisi kuitenkin olla mahdollisuus leikkiä yksin, valita omia mielenkiinnon kohteitaan ja saada välillä vain olla, Eerola-Pennanen painottaa.

Lapset viettävät arkisin päiväkodissa suurimman osan valveillaoloajastaan. Näin pitkän ajan viettäminen isossa ryhmässä on suuri vaatimus kenelle tahansa. Päiväkodin vaatimus jatkuvaan sosiaalisuuteen voi muodostua lapsille liian vaativaksi. - Lasten halu olla yksin ja kätkeytyä katseilta tulisi ottaa vakavasti. Se tulisi ottaa huomioon jo päiväkotien tilasuunnittelussa sekä päiväjärjestyksessä ja toimintatavoissa. Lasten toiveet omasta rauhasta ja mahdollisuus omistautua oman mielenkiinnon mukaiseen toimintaan olisi syytä ottaa huomioon, jos päiväkodissa halutaan lisätä lasten hyvinvointia, Eerola-Pennanen muistuttaa.

Itsestä kertominen on yksi tapa muodostaa käsitystä itsestään. Tutkimus osoitti, että lapsilla on paljon kerrottavaa. Tärkeää on, että joku kuulee ja on kiinnostunut lapsen kertomuksesta. Päiväkodissa ongelmaksi kuitenkin muodostuu se, että kuuntelijoista on pulaa. Lasten kertomukset vaativat kuuntelijan tässä ja nyt.

10 varastossa

Lisätiedot