Work-related well-being among Finnish frontline social workers in an age of austerity

5,00 

Mänttäri-van der Kuip, Maija
978-951-39-6190-9; 0075-4625
University of Jyväskylä.
Jyväskylä studies in education, psychology and social research (524)
2015

Maija Mänttäri-van der Kuip tarkastelee väitöskirjassaan sosiaalityöntekijöiden työn tekemisen mahdollisuuksia ja työhyvinvointia tiukan talouden oloissa. Viime vuosien traagiset tapahtumat ovat nostaneet kunnallisen sosiaalityön ja sosiaalityöntekijöiden työolot julkiseen keskusteluun. Eri selvitykset ovat paljastaneet sosiaalityöntekijöiden tekevän työtään jaksamisensa äärirajoilla. Erityisesti lastensuojelua kuormittavat haasteelliseen työhön nähden riittämättömät resurssit sekä pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä.

Mänttäri-van der Kuipin tutkimustulokset vahvistavat sosiaalityöntekijöiden huolestuttavan tilanteen. Tutkimus pohjautuu laajaan suomalaiseen kyselyaineistoon. Kyselyn vastaajat työskentelivät kunnallisissa sosiaalipalveluissa aikuissosiaalityön tai lastensuojelun sosiaalityöntekijän tehtävissä.

Enemmistö sosiaalityöntekijöistä koki työhön vaikuttavien säästöpaineiden lisääntyneen ja yli kolme neljäsosaa koki tehokkuuspaineiden lisääntyneen. Myös työhön kohdistuva kontrolli ja valvonta olivat lisääntyneet. Samaan aikaan lähes 40 prosenttia sosiaalityöntekijöistä koki, että heidän mahdollisuutensa tehdä ammattieettisesti vastuullista työtä olivat heikentyneet. Vain kymmenesosa koki mahdollisuuksiensa parantuneen. Huomionarvoista on, että noin 60 prosenttia vastaajista koki mahdollisuutensa pysyä lain vaatimissa aikarajoissa sekä puuttumismahdollisuutensa asiakkaan tilanteeseen riittävän varhaisessa vaiheessa heikentyneen.

- Tämä on erityisen huolestuttava tulos, kun otetaan huomioon esimerkiksi lastensuojelulain velvoite varhaiseen puuttumiseen. Puhetta varhaisesta puuttumisesta ja ennaltaehkäisystä kyllä riittää, mutta se ei näytä realisoituneen sosiaalityöntekijöiden työssä, toteaa Mänttäri-van der Kuip.

Työhön kohdistuneet tehokkuusvaatimukset ja kontrolli eivät myöskään näytä lisänneen mahdollisuuksia tehdä ammattieettisesti vastuullista työtä, vaan pikemminkin päinvastoin. Lisäksi kokemukset lisääntyneistä tehokkuus- ja säästöpaineista olivat yhteydessä heikentyneisiin toimintamahdollisuuksiin. Työntekijöistä yli kolmasosa koki olevansa pakotettuja työskentelemään tavalla, joka on ristiriidassa heidän ammattieettisten ohjeiden kanssa ja lähes 80 prosenttia koki, ettei voi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi.

Sosiaalityöntekijöistä yli 40 prosenttia raportoi työhyvinvointinsa heikentyneen kuluneen kahden vuoden aikana ja jopa 18 prosenttia kärsi työpahoinvoinnin kokemuksista vähintään muutaman kerran viikossa tai päivittäin. Erityisen yleisiä olivat työn henkisen kuormittavuuden kokemukset, joita kymmenesosalla oli päivittäin. Kokemukset lisääntyneistä tehokkuusvaatimuksista olivat yhteydessä työpahoinvoinnin kokemuksiin. Lisäksi ne selittivät pahoinvoinnin kokemusten useutta ammattieettisesti vastuullisen sosiaalityön huonontuneiden tekemismahdollisuuksien kautta.

Kokemukset lisääntyneistä säästöpaineista puolestaan olivat yhteydessä pahoinvoinnin kokemuksiin, mikäli ne yhdistyivät heikentyneisiin toimintamahdollisuuksiin. Pahoinvoinnin yleisyydestä huolimatta työntekijöillä oli myös työhön liittyviä hyvinvoinnin kokemuksia: he olivat työstään innostuneita ja kokivat mielihyvää syventyessään työhön.

 

1 varastossa

Lisätiedot