”Voi ei, nää on tosi hyviä verrattuna muhun!”

5,00 

Uudenlaisen arviointimenetelmän toimivuus ranskan suullisen kielitaidon itsearvioinnissa
Leblay, Tarja
978-951-39-5383-6; 1459-4323
Jyväskylän yliopisto.
Jyväskylä studies in humanities (211)
2013

Suullinen kielitaito on edelleen keskeinen aihe kielitaidon kehittämisessä kaikilla koulutuksen tasoilla. Tarja Leblayn väitöstutkimuksen kontekstina on ranskan kielen opiskelu ja tutkimukseen osallistujina ranskan kielen aikuisopiskelijat, joista valtaosa yliopisto-opiskelijoita.

Tarja Leblayn väitöstutkimuksen tutkimusaineiston analyysit osoittavat, että perinteisten kirjallisten itsearviointiväittämien laatiminen siten, että niistä tulee riittävän kattavia ja sisällöllisesti yksiselitteisiä, on vaativa tehtävä.

Kirjallisten itsearviointiväittämien käyttö itsearvioinnissa näyttää mahdollistavan sen, että oppijat tekevät, ainakin jossain määrin, erilaisia tulkintoja saman tilannekohtaisen itsearviointiväittämän kuvaamasta kielenkäyttötilanteesta. Puhenäytteiden kuunteluun perustuva itsearviointitapa sen sijaan näyttää toimivan erittäin hyvin oppijoiden itsearvioinnin toteuttamistapana. Näytteiden kuunteluun ja oman suorituksen vertailuun pohjautuva itsearviointitapa toimii hyvin luultavasti siksi, että näytteet tarjoavat oppijalle mielenkiintoisen mahdollisuuden verrata omaa puhesuoritustaan konkreettisesti jonkun toisen vastaavaan suoritukseen. Kuunneltaviin puhenäytteisiin perustuvan itsearvioinnin käyttöä puoltaa myös se, että kaikenlainen arviointi ja vertailu suhteessa toisiin on hyvin tyypillistä ihmisluonnolle.

Tutkimus osoittaa lisäksi, että ainakin tutkimustilanteen kaltaisessa kontrolloidussa tilanteessa suurin osa kielenoppijoista onnistuu verrattain hyvin arvioimaan oman suullisen ranskan kielen taitonsa tason riippumatta siitä, onko heillä ollut tutkimusta edeltävää itsearviointikokemusta vai ei.

Tutkimuksessa tarkastellaan suullisen kielitaidon arviointia itsearvioinnin näkökulmasta verraten itsearviointia ulkoisen arvioinnin tuottamiin tuloksiin. Itsearviointiosuuden teoreettisina lähtöoletuksina toimivat oppijakeskeisiin opetus-, oppimis- ja arviointikäytänteisiin liittyvät käsitteet kuten oppijan reflektiivisyys ja autonomia, dialogisuus sekä elinikäinen oppiminen.

Tutkimuksella on yhtymäkohtia Euroopan neuvoston laatimaan Eurooppalaiseen viitekehykseen, Yleisiin kielitutkintoihin sekä DIALANG-hankkeeseen, josta on lainattu tutkimuksessa käytetyt paperilla esitetyt itsearviointiväittämät.

Kyseessä on soveltavan kielentutkimuksen alaan kuuluva empiirinen tutkimus, jossa aineistoa on käsitelty sekä tilastomenetelmiä että lisäselvityksiä antavia laadullisia tutkimusmenetelmiä hyväksikäyttäen. Tutkimuksessa on käytetty kahta itsearviointimenetelmää: perinteistä paperilla tapahtuvaa itsearviointia ja uudenlaista kuunneltaviin puhenäytteisiin perustuvaa vertailevaa itsearviointia. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kahden eri itsearviointimenetelmän toimivuutta sekä tehtyjen itsearviointien ja ulkoisten arviointien vastaavuutta. Tarkastelun kohteena ovat myös opiskelijoiden käsitykset, näkemykset ja asenteet suhteessa käytettyihin itsearviointiväittämiin sekä niiden puhenäytteiden ominaisuuksiin, joita opiskelijat pitivät joko erityisen helppoina tai erityisen vaikeina vertailun kannalta. Lopuksi esitellään niitä puhutun ranskan kielen piirteitä, joihin opiskelijat kiinnittivät huomiota arvioidessaan kielitaitoaan kuunneltavien puhenäytteiden avulla.

Tutkimusaineisto koostuu kahdesta ranskan kielen puhumistehtävästä, jotka oppijat ovat tehneet kielistudiossa sekä neljästä eri itsearviointitoiminnosta (yleisitsearviointi paperilla, tilannekohtainen itsearviointi paperilla, kuunneltaviin puhenäytteisiin perustuva itsearviointi tehtävissä 1 ja 2).

 

6 varastossa

Lisätiedot