Vaikeiden mielenterveyshäiriöiden tarpeenmukainen hoito ja sen toteutuminen Kainuussa …

5,00 

Vaikeiden mielenterveyshäiriöiden tarpeenmukainen hoito ja sen toteutuminen Kainuussa vuosina 2004-2005

Heikkinen, Arja
978-951-39-5615-8; 0075-4625
Jyväskylän yliopisto.
Jyväskylä studies in education, psychology and social research (493)
2014

Arja Heikkinen seurasi psykiatriseen hoitoon hakeutuvien potilaiden hoidon tarpeen arviointia, hoidon muotoutumista ja toteutumista sekä psyykkisen tilan ja toimintakyvyn muutoksia puolen vuoden ajan hoitoon hakeutumisesta. Hoitoa arvioivat potilas, tämän läheiset ja tutkija. Tutkimuksessa seurattiin myös sairaiden läheisten kuormittuneisuuden muutoksia.

Tarpeenmukainen hoito toteutui erityisesti vaikeaa mielenterveyshäiriötä kärsivien moniongelmaisten hoidossa. Puolen vuoden seuranta-aikana sairastuneiden psyykkisessä tilassa ja toimintakyvyssä tapahtui enemmän myönteisiä kuin kielteisiä muutoksia.

Diagnostisesti ­­heterogeeninen tutkimusjoukko oli alkumittauksessa 98 potilasta ja seurantamittauksessa 87 potilasta. Alussa kolmanneksella oli päädiagnoosina psykoottinen häiriö ja suurimmalla osalla mielialahäiriö. Lisäksi kolmanneksella oli sivudiagnoosina lääkkeiden tai päihteiden väärinkäyttöä ja monilla persoonallisuushäiriö. Melkein puolella oli somaattinen sairaus. Suurin oli tullut sairaalaan päivystyksen kautta ja heillä oli itsetuhoisia ajatuksia tai itsemurhayritys.

Läheiset myös mukaan prosessiin

Yli puolet tutkituista oli työelämän ulkopuolella ja näiden nettoansiot kuukaudessa olivat alle 600 euroa. Monilla oli kokemuksia läheisten sairastumisesta psyykkisesti ja somaattisesti ja useiden lähipiirissä oli sattunut kuolemantapauksia. Perhe- ja kasvuympäristöön liittyvät tiedot väittelijä sai haastattelemalla potilaat ja heidän läheisensä kotikäynneillä.

Hoitomuodon ja hoitovastuun valinta perustui toimintakyvyn ja elämäntilanteen arviointiin. Potilaat ohjautuivat sattumanvaraisesti perhe- tai yksilöhoitoon. Läheisten tuki jäi vähäiseksi, koska he eivät olleet kytkeytyneet potilaan hoitoon. Heistä tuntui, etteivät he olleet riittävän tiiviisti hoidossa mukana. Läheisten kokema kuormittuneisuus potilaan huolenpidosta lieveni seuranta-aikana.

Tutkimusprojekti osoitti, että hoitojärjestelmää voidaan kehittää potilas- ja perhekeskeisemmäksi.

Tutkimuksensa perusteella tutkija suosittaa seuraavia toimenpiteitä:

  • Hoidon alkaessa sen tarve tulee arvioida yhdessä läheisten ja viranomaisten kanssa nykyistä kattavammin. Kokonaiselämäntilanteen kartoitus toteutuu parhaiten kotikäynneillä.
  • Potilaan läheisten tukeminen ja mukaan ottaminen heti alussa on tärkeää.
  • Palvelu- ja hoitosuunnitelma on tehtävä laajan perhe- ja verkostokeskeisen alkuselvittelyn yhteydessä, samoin selkeä työnjako eri toimijoiden kesken. Tämä alentaa myös kokonaiskustannuksia.
  • Hoidon integroimiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota moniongelmaisten potilaiden kohdalla, mutta lievemmin ongelmaiset eivät saa jäädä integraatiopyrkimysten ulkopuolelle.
  • Läheiset on integroitava potilaan palvelu- ja hoitokokonaisuuteen.
  • Heti hoidon alkuvaiheesta lähtien on huomioitava perhetyön ja muiden hoitomuotojen ajallinen sovittaminen kotona tapahtuvan hoidon kanssa. Läheisten halukkuus olla tiiviisti mukana hoidossa tulee aina ottaa huomioon.

 

6 varastossa

Lisätiedot