Tutkimus lastensuojelun tukihenkilötoiminnan muutoksista

5,00 

Relationaalinen näkökulma
Moilanen, Johanna
978-951-39-6278-4; 0075-4625
Jyväskylän yliopisto.
Jyväskylä studies in education, psychology and social research (533)
2015

Johanna Moilasen tutkimus tekee näkyväksi, kuinka tukihenkilötoiminta on asemoitunut osana julkisvallan ja kolmannen sektorin sekä myös markkinoiden välisiä suhteita. Tänä päivänä tukihenkilöpalvelua tai sitä muistuttavaa toimintaa tarjoavat kuntien ohella esimerkiksi useat lastensuojelujärjestöt.

Väitöstutkimuksessa kysytään, mikä merkitys maallikko- ja vapaaehtoistoiminnalla on ollut viime vuosikymmenien sosiaalityössä ja erityisesti lastensuojelussa. Tutkimus pureutuu kunnallisessa lastensuojelussa toteutetun tukihenkilötoiminnan muutoksiin 1970-luvulla sekä 2000- ja 2010-luvuilla. Moilanen on käyttänyt aineistoina asiakasasiakirjoja, muita dokumenttiaineistoja sekä ryhmä- ja yksilöhaastatteluja.

Tukihenkilötoimintaa käytetään arvioiden mukaan lastensuojelun avohuollossa melko laajalti. Se toteutetaan kunnan lastensuojeluviranomaisten ja vapaaehtoisten yhteistyönä. Tutkimuksessa analysoitujen paikallisten esimerkkien valossa havaitaan, että merkittävä osa aiemmin kunnallisille lastensuojelun sosiaalityöntekijöille kuuluneista, tukihenkilötoimintaan liittyvistä tehtävistä on siirtynyt lastensuojelujärjestölle. Lapsille se merkitsee moniasiakkuutta eli asiakkuutta suhteessa kunnallisen lastensuojelun sosiaalityöntekijöihin, tukihenkilöpalvelua tarjoavaan järjestöön ja lopulta varsinaisiin tukihenkilöihin.

Tutkimus osoittaa, että ammatillisen sosiaalityön rinnalla vapaaehtoistoiminta on edelleen tärkeää lasten ja perheiden ongelmia ratkottaessa. Tukihenkilö tuo normaalisuutta lasten elämään ja heidän perhesuhteisiinsa. Taustalla on ajatus, että tavallisuuden oletetaan muuntuvan eräänlaisiksi perheresursseiksi, joita esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityöntekijät eivät voi lapsille tuottaa. Tutkimuksen mukaan tukihenkilötoiminnassa ajatus ”normaalin” ja ydinperheen tiiviistä yhteydestä on vahva, siitä huolimatta että perhemuodot ovat tänä päivänä moninaisia.

Tutkimuksen tulokset ovat erittäin ajankohtaisia pyrittäessä siirtämään lastensuojelun painopistettä erityispalveluista yleisiin perhepalveluihin. Keväällä 2015 voimaan tulleessa sosiaalihuoltolaissa tukihenkilötoiminta määritellään yleiseksi perhepalveluksi, jonka saaminen ei enää edellytä lastensuojelun avohuollon asiakkuutta. Kun kenties yhä suurempi osa lasten ja perheiden sosiaalipalveluista järjestetään tulevaisuudessa vapaaehtoistyön ja kansalaisaktiivisuuden pohjalta, on tiedettävä, mistä luottamus tukihenkilöihin lastensuojelullista työtä täydentävänä elementtinä kumpuaa. Tutkimuksen perusteella tukihenkilötoiminnassa tarvitaan myös lasten osallistumisen mahdollisuuksien vahvistamista - lasten ääntä tarvitaan pitämään palvelua ajan tasalla.

Tutkimus on saanut rahoitusta Haukkalan lastenpsykiatrisen hoitolaitoksen kannatusyhdistykseltä, Niilo Helanderin säätiöltä ja Jyväskylän yliopiston tohtorikoulutusmäärärahoista sekä Suomen Akatemian rahoittamasta IPS-hankkeesta (Intergenerational partnerships: Emergent forms for promoting children's well-being).

 

4 varastossa

Lisätiedot