The problem of other minds

5,00 

Themes from Wittgenstein
Vaaja, Tero
978-951-39-6263-0; 0075-4625
University of Jyväskylä.
Jyväskylä studies in education, psychology and social research (531)
2015

Tero Vaajan väitöskirja käsittelee niin kutsuttua filosofista toisten mielten ongelmaa itävaltalaisfilosofi Ludwig Wittgensteinin (1889-1951) myöhäistuotannon kautta. Kysymyksessä on ajatus, että jokainen tuntee omat ajatuksensa, tunteensa ja elämyksensä suoran kokemuksen avulla, mutta kenenkään toisen ihmisen tai olennon vastaavista mielentiloista ei ole samanlaisia todisteita. Vaajan tutkimus laajentaa ja täydentää vallitsevia tulkintoja sekä tästä ongelmasta että Wittgensteinin mielenfilosofisista näkemyksistä.

Toisten mielten ongelmaan liittyvän oletuksen mukaan subjektin omia mielentilojaan koskeva tieto on varman ja epäämättömän tiedon malliesimerkki. Siihen verrattuna toisia mieliä koskeva tieto vaikuttaa välilliseltä ja epävarmalta. Vaaja kuvaa tätä oletusta termillä episteeminen epäsymmetria. Hän erottelee Wittgensteinin myöhäisfilosofiasta joukon teemoja, joiden yhteydessä tämä kritisoi episteemisen epäsymmetrian oletusta. Väitöskirjan muodostavissa tutkimusartikkeleissa Vaaja kehittelee näitä teemoja nykyfilosofisten keskustelujen yhteydessä.

Ongelma liittyy modernin ajan tapaan ymmärtää kahtiajako ruumiin ja sielun tai mielen välillä. Tähän, ennen kaikkea René Descartesiin (1596-1650) henkilöityvään kahtiajakoon kuuluu ajatus sielusta ei-materiaalisena tajuntana, sekä ajatus, että tietoisuus omista tajunnantiloista on kullekin subjektille varminta ja loogisesti ensisijaista tietoa. 1900-luvun puolivälissä Wittgenstein kyseenalaisti perusolettamukset, joiden mukaan tiedon perustaso on yksityinen kokemusmaailma, ja toisten mielentilat kehollisista tapahtumista erillisiä olioita, joiden olemassaolo tarvitsee erityisen tietoteoreettisen perustelun.

Wittgensteinin ajattelu yhdistää hedelmällisellä tavalla kaksi toisilleen vastakkaista intuitiota: mielen ilmiöiden ymmärtäminen sisäisinä ja subjektiivisina, ja toisaalta ajatuksen, että vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa pystymme silti usein havaitsemaan heidän mielentilojaan varmasti ja suoraan. Wittgenstein ei kiellä sisäisen kokemusmaailman merkityksellisyyttä. Näin hän ei hyväksy filosofista behaviorismia, jonka mukaan mielen ilmiöistä puhuminen on vain abstrakti tapa puhua erilaisista käyttäytymisen muodoista. Hän kuitenkin sallii sisäisen kokemusmaailman tulemisen näkyväksi toisille kehon ja ekspressiivisen toiminnan kautta.

 

8 varastossa

Lisätiedot