Suomen eksistentiaalilause toisen kielen oppimisen polulla

5,00 

Kajander, Mikko
978-951-39-5529-8; 1459-4323
Jyväskylän yliopisto.
Jyväskylä studies in humanities (220)
2013

Mikko Kajanderin väitöstutkimus paljastaa, että aikuiset ja yläkouluikäiset suomi toisena kielenä -oppijat ovat kirjoittajina erilaisia. Koululaisten kirjoittama suomen kieli on usein virheettömämpää mutta kiteytyneempää, kun taas aikuisten kieli varioi enemmän, mutta toisaalta variaatio altistaa myös virheille.

- Näkisin, että niin aikuiset kuin nuoretkin ovat kirjoittajina luovia, mutta aikuisten ja nuorten vahvuudet ovat eri alueilla. Koululaiset käyttävät kieltä rohkeammin sellaisena, kuin se tulee vastaan esimerkiksi kirjoitelmien tehtävänannoissa. Aikuiset taas mahdollisesti tuottavat kieltä enemmän sääntöjen kuin valmiiden mallien kautta. Aikuisten kirjoittama kieli on monessa suhteessa rikkaampaa, mutta virheitäkin on enemmän, Kajander kertoo.

Erilliset mittarit tarpeen

Koska aikuisten käyttämä kieli on monessa suhteessa erilaista kuin yläkouluikäisten kirjoittama kieli, on perusteltua kyseenalaistaa samojen kielitaidon mittareiden käyttäminen aikuisilla ja nuorilla. Kajanderin tutkimus liittyy Jyväskylän yliopiston CEFLING-hankkeeseen, jossa tutkitaan suomenoppijoiden kirjoittamia tekstejä. Teksteistä etsitään kielenpiirteitä, joista voisi päätellä Eurooppalaisen viitekehyksen mukaisen funktionaalisen kielitaidon tason.

Käytännössä funktionaalinen kielitaito tarkoittaa sitä, mitä oppija pystyy oppimallaan kielellä tekemään. Alemmilla tasoilla riittää, että osaa kertoa konkreettisia asioita itsestään tai kirjoittaa vaikkapa postikortin, kun taas ylimmillä tasoilla pitää pystyä abstraktimpaan ja tarvittaessa myös leikilliseen ilmaisuun. Tällaiset kirjoittamisen kuvaukset eivät kuitenkaan vielä kerro sitä, millaisia kielen rakenteita oppija tyypillisesti käyttää milläkin taitotasolla päästäkseen funktionaalisiin tavoitteisiin. Juuri näitä yhteyksiä myös Kajanderin tutkimus selvittää.

- Tutkimukseni osoittaa, että saman tavoitteen voi saavuttaa hyvin erilaisilla teksteillä. Teksti täyttää tehtävänsä, vaikka kieli ei olisikaan kovin rikasta tai virheetöntä. Monelle suomenoppijalle tämä on varmasti lohdullinen tieto.

Kajanderin havaintojen mukaan kieli kehittyy myös funktionaalisen kielitaidon kasvaessa: virheet vähenevät ja lauseet muuttuvat sujuvammiksi. Erityisesti opetuksen kannalta on tärkeä tietää, miten oppijankielen piirteet kehittyvät suhteessa toiminnalliseen kielitaitoon.

- Esimerkiksi kielikurssit ja oppimateriaalit suunnitellaan nykyään niin, että ne vastaisivat jotakin Eurooppalaisen viitekehyksen mukaista tasoa. Tutkittua tietoa siitä, mitä rakenteita milläkin tasolla kannattaisi opettaa, ei kuitenkaan juuri ole. Opetusta voi suunnitella paremmin, jos tietää, millaisia rakenteita kielenoppijat käyttävät milläkin taitotasolla. On tärkeää, että opetus ja oppimateriaalit vastaavat juuri oikeisiin tarpeisiin, Kajander sanoo.

Osa laajempaa projektia

Kajander käyttää tutkimuksessaan aikuisten suomenoppijoiden yleisissä kielitutkinnoissa (yki) kirjoittamia tekstejä sekä yläkouluista kerättyjä samantyyppisiä tekstejä. Kajander on tutkinut tästä aineistosta suomen eksistentiaalilauseita. Eksistentiaalilauseella voidaan ilmaista jonkin paikan sisältö (esim. Pihalla on lunta). Nämä lauseet vastaavat merkitykseltään pitkälti esimerkiksi englannin there is -rakenteita. Myös suomen omistuslauseet (Minulla on kirja) kuuluvat samaan tyyppiin. Samasta aineistosta on aiemmin tutkittu useita muitakin rakenteita, esimerkiksi passiivia, paikallissijoja ja transitiivi-ilmauksia.

 

7 varastossa

Lisätiedot