Somaliperheiden perhevalmennuksen kehittäminen toimintatutkimuksen keinoin Suomessa

5,00 

Koski, Pirjo
978-951-39-5607-3; 0356-1070
Jyväskylän yliopisto.
Studies in sport, physical education and health (202)
2014

Suomessa asuville somaleille ei ole vielä nykyäänkään heidän tarpeistaan lähtevää synnytys- ja perhevalmennusohjelmaa. Pirjo Koski kartoitti väitöstutkimuksessaan somaliperheiden perhevalmennustarpeita suomalaisten terveydenhuollon työntekijöiden ja somalinaisten näkökulmista. Lisäksi tutkimuksessa kehitettiin toimintatutkimuksen keinoin somalikulttuurin erityistarpeet huomioivaa suomalaiseen terveydenhuoltoon soveltuvaa kirjallista perhevalmennusohjelmaa. Tutkimuksen perimmäisenä tavoitteena on edistää somalikulttuurin ymmärtämistä suomalaisessa terveydenhuollossa.

Näkemyseroja valmennuksen tarpeesta ja toteuttamistavoista

Kartoitusten tulokset toivat esille näkemyseroja somalinaisten perhevalmennustarpeista ja toteuttamistavoista. Terveydenhoitajien ja kätilöiden mielestä perhevalmennuksessa tulee käsitellä raskauden normaalia kulkua, synnytystä ja sen kulkua, kivun lievitystä synnytyksessä, ympärileikkausta, tapahtumia synnytyssairaalassa sekä sosiaalipalveluja ja etuuksia. Somalinaisten itsensä mielestä perhevalmennus valmentaa joko ainoastaan synnytykseen tai laajemmin raskauteen, synnytyksen, lapsenhoitoon ja perhe-elämään. Kehittämistyöryhmän näkemyksen mukaan perhevalmennuksessa tulee huomioida myös kansallisen identiteetin oheneminen, kieliongelmat, sosiaalisen tuen puuttuminen, yksinäisyys ja rasisminpelko.

Somalinaiset haluaisivat, että perhevalmennusta toteutettaisiin pienryhmissä keskustellen. Kehittämistyöryhmän mukaan somalinaisia ei kuitenkaan ole tarpeeksi, jotta heille perustettaisiin omia perhevalmennusryhmiä. Suuri osa terveydenhoitajista ja kätilöistä oli sitä mieltä, että somalinaisille voidaan järjestää valmennusta yksilöllisesti neuvontatilanteiden yhteydessä.

Kulttuurisidonnaisuudesta vapautuminen vaikeaa

Perhevalmennusohjelmaa kehitettiin yhdessä terveydenhoitajien, kätilöiden ja somalinaisten kanssa. Keskeisin menetelmä oli kehittämistyöryhmän jäsenten välinen keskustelu ja yhteistyö, jonka aikana jokaisella ryhmän jäsenellä oli mahdollisuus tuoda esille perusteltuja näkemyksiään somaliperheiden perhevalmennuksesta.

- Tulokset osoittavat, että omasta kulttuurisidonnaisuudesta vapautuminen on terveydenhuollon työntekijöille vaikeaa, Koski toteaa.- Tämä näkyi muun muassa kehittämistyön lopputuloksessa, joka ulkopuolisen arvioinnin perusteella perustuu vielä paljolti suomalaisille käsityksille parisuhteesta, perheestä ja perhevalmennuksesta.

Somalinaisille suunnatun perhevalmennuksen kehittäminen edellyttää lisää tutkimuksia ja kokeiluja. Perhevalmennuksen kulttuurilähtöinen markkinointi tulee kehittää niin, että se kohdistetaan valmennusta eniten tarvitseville ensi- ja uudelleensynnyttäjille. Somalimiehiä voitaisiin rohkaista osallistumaan perhevalmennukseen. Tuloksia voidaan hyödyntää jatkossa monikulttuurisen perhevalmennusohjelman edelleen kehittämisessä, perhevalmennuksen toteuttamisessa sekä sairaanhoitajien ja kätilöiden perus- ja täydennyskoulutuksessa.

 

12 varastossa

Lisätiedot