Self-injurious behavior

5,00 

Assessment and treatment
Tapola, Vojna
978-951-39-6755-0; 0075-4625
University of Jyväskylä.
Jyväskylä studies in education, psychology and social research (559)
2016

Itseä vahingoittava käyttäytyminen voidaan jakaa ei-tuhoiseen sekä itsetuhoiseen itseä vahingoittavaan käyttäytymiseen. Tapola määrittelee väitöstutkimuksessaan ei-tuhoisalle itseä vahingoittavalle käyttäytymiselle olevan tyypillistä viiltely ja raapiminen. Käyttäytymiseen liittyi myös dissosiaatiota. Sen sijaan itsetuhoisessa itsensä vahingoittamisessa käytettiin lääkkeiden yliannostusta ja teon seuraukseksi toivottiin kuolemaa.

Tulosten mukaan ihmissuhdekonfliktit kiihdyttivät itsetuhoisia itsensä vahingoittamisen tekoja - toisin kuin ei-tuhoisan itseä vahingoittavan käyttäytymisen kohdalla. Nämä teot johtivat myös suurempaan sairaanhoidon tarpeeseen. Molemmissa käyttäytymisen muodoissa oli joka tapauksessa tyypillistä impulsiivisuus, ja molemmat myös toimivat kielteisten tunteiden säätelijöinä. Osoitetuksi tuli myös, että kumpaakin käyttäytymisen muotoa esiintyy samoilla henkilöillä ja niillä voi olla eri funktio eri ajankohtina.

Tapolan väitöstutkimuksessa suunniteltiin, toteutettiin ja arvioitiin myös itsetuhoisen käyttäytymisen hoidossa käytettävä lyhyt psykologinen interventio. Neljän ja kuuden kuukauden seurannoissa intervention jälkeen havaittiin itsetuhoisen käyttäytymisen esiintymistiheyden vähentyneen. Tämä muutos oli suurempi kuin ainoastaan normaalein hoitotoimenpitein hoidetulla kontrolliryhmällä. Neljän kuukauden seurannassa tunteiden säätelyn häiriöt olivat vähentyneet vain interventioryhmällä, ja myös merkittävä muutos depression tasossa tässä ryhmässä havaittiin.

Hoitohenkilöstön asenteet itseään vahingoittavia henkilöitä kohtaan olivat Tapolan tutkimuksen mukaan monimutkaisia ja ristiriitaisia. Tutkimuksessa suunniteltiin ja toteutettiin lyhyt itseä vahingoittavaan käyttäytymisen arviointiin ja hoitoon keskittyvä koulutus psykiatriselle hoitohenkilökunnalle. Kävi ilmi, että koulutus paransi henkilökunnan asenteitapotilaita kohtaan.

Tapola korostaa väitöstutkimuksensa perusteella itseä vahingoittavan käyttäytymisen arvioinnin sekä hoidon merkitystä. Hän tuo esille, että itseä vahingoittavan käyttäytymisen vähentämiseen pyrkivän arvioinnin ja hoidon tulee ottaa huomioon yksittäisten potilaiden moninaiset, muuntuvat sekä yksilölliset tarpeet. Arvioinnin ja interventioiden tulee perustua tieteelliseen näyttöön perustuviin käytäntöihin, joiden omaksuminen edellyttää muutosta hallinnollisen ohjauksen tasolla. Tästä syystä Tapola esittää, että Suomessa tulisi laatia itseä vahingoittavalle käyttäytymiselle tutkimusnäyttöön perustuva kansallinen käypä hoito -suositus, jossa psykologeilla on nykyistä suurempi rooli itseä vahingoittavan käyttäytymisen arvioinnissa ja hoidossa.

 

11 varastossa

Lisätiedot