Revisiting the buffers of job insecurity

5,00 

Investigating new buffering factors between perceived job insecurity and employee outcomes
Cheng, Ting
978-951-39-5472-7; 0075-4625
University of Jyväskylä.
Jyväskylä studies in education, psychology and social research (485)
2013

Työn epävarmuus eli tunne mahdollisesta työpaikan menettämisen uhasta on yleistynyt ja tullut pysyväksi ilmiöksi yhä kiivastahtisemmassa globaalissa taloudessa. Pitääkseen yllä kilpailukykyään organisaatiot joutuvat koko ajan tekemään uudelleenjärjestelyjä ja organisaatiomuutoksia, jotka aiheuttavat väistämättä muutoksia työmarkkinoilla, esimerkiksi merkittävää lyhyt- ja pitkäkestoisen työttömyyden kasvua ja huomattavaa vakituisten työsuhteiden vähenemistä. Miten työn menettämisen pelko sitten vaikuttaa yksilöihin? Chengin tutkimus osoittaa, että työn epävarmuudella voi olla välittömiä ja pitkäkestoisia negatiivisia vaikutuksia yleiseen hyvinvointiin (psykosomaattiset oireet), työhön (heikko sitoutuminen, tarmokkuuden ja tunne-energian puute työssä) ja perhe-elämään (tunne-energian puute kotona).

Tästä syystä on ensisijaisen tärkeää ehkäistä ja lieventää työn epävarmuuden aiheuttamia haitallisia vaikutuksia. Chengin tutkimuksen päätavoitteena oli tutkia erilaisia selviytymisvoimavaroja, jotka voisivat vähentää työn epävarmuuden negatiivisia vaikutuksia työn tuloksiin. Henkilökohtaisia selviytymisvoimavaroja ovat tunneäly, omat selviytymisstrategiat ja optimismi, kontekstuaalisia keinoja ovat esimiesten ja alaisen välinen vuorovaikutus, sosiaalinen tuki ja työn ohjaus.

Cheng havaitsi, että kontekstuaalisista selviytymisvoimavaroista työn ohjauksella oli parhaat pitkän aikavälin vaikutukset tarmokkuuteen työssä - myös silloin, kun epävarmuus työstä oli erittäin suuri. Sosiaalisella tuella näytti olevan pitkäkestoisia puskurivaikutuksia työtyytyväisyyteen, ja esimiesten ja alaisten välinen vuorovaikutus vaikutti organisaatioon sitoutumiseen poikkileikkaussuunnassa.

Selviytymisstrategioiden yhdistelmästä eniten hyötyä

Sitouttavat selviytymisstrategiat näyttävät tukevan hyvinvointia niin työssä kuin kotonakin. Etäännyttävät selviytymisstrategiat (välttely) lisäsivät työn epävarmuuden negatiivisia vaikutuksia työssä mutta eivät lisänneet perhe-elämään liittyvää hyvinvointia.

Sitouttavat selviytymisstrategiat edistivät hyvinvointia työssä ja vapaa-aikana, mutta muutkin selviytymisstrategiat tasoittivat työn epävarmuuden ja eri elämänalueiden hyvinvoinnin välistä suhdetta. Tilanteen muuttamiseen pyrkivät selviytymisstrategiat puskuroivat korkean työn epävarmuuden ja matalan työhön liittyvän tunne-energian välistä suhdetta työympäristössä. Merkityksen vähentämiseen tähtäävät selviytymisstrategiat suojasivat työhön sitoutumista. Perheympäristössä oireiden vähentämisstrategia toimi matalan tunne-energian puskurina ja mukautumisstrategia näytti vähentävän työn epävarmuuden negatiivisia vaikutuksia avioliittoon.

- Henkilökohtaisten ja kontekstuaalisten selviytymisstrategioiden yhdistelmästä on työntekijälle eniten hyötyä työn tulosten kannalta. Sen sijaan yleinen hyvinvointi ja hyvinvointi kotona paranivat vain henkilökohtaisten selviytymisstrategioiden avulla, Cheng toteaa.

Jos organisaatiot haluavat parantaa työhön liittyvää työntekijöiden hyvinvointia korkean työn epävarmuuden aikoina, ne voisivat kannustaa työntekijöitä hyödyntämään enemmän tilannetta muuttamaan pyrkiviä ja merkityksen vähentämiseen tähtääviä selviytymisstrategioita sekä hylkäämään vältteleviä strategioita. Organisaatiot voivat myös tarjota enemmän työnohjausta ja sosiaalista tukea sekä pitää yllä esimiesten ja alaisten vuorovaikutusta tukevaa ilmapiiriä. Toisaalta työntekijät, jotka käyttivät usein strategioina oireiden vähentämistä ja mukautumista, ilmaisivat muita vähäisempää tunne-energian laskua perhe-elämässä ja korkeampaa tyytyväisyyttä avioliittoonsa.

 

7 varastossa

Lisätiedot