Predicting and monitoring individual endurance training adaptation and individualizing training …

5,00 

Predicting and monitoring individual endurance training adaptation and individualizing training prescription. With endurance performance, cardiac autonomic regulation and neuromuscular performance
Vesterinen, Ville
978-951-39-6803-8; 0356-1070
University of Jyväskylä.
Studies in sport, physical education and health (248)
2016

Kestävyysharjoittelun aikaansaama hyöty voi vaihdella runsaasti. Kun osa ihmisistä saavuttaa harjoittelun myötä suurta kehitystä kestävyysominaisuuksissa, toisille samanlainen harjoittelu voi aiheuttaa jopa negatiivisia vaikutuksia.

Koska samanlainen harjoittelu ei aiheuta toivottua kehitystä kaikilla, harjoittelua tulisi muokata yksilöllisten ominaisuuksien ja toimintojen mukaan. Haasteena on saada selville, minkä tyyppinen harjoittelu toimii parhaiten eri ihmisillä. Vesterisen väitöstutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yksilölliseen kestävyysharjoitteluvasteeseen liittyviä tekijöitä ja eri fysiologisten vasteiden käyttöä harjoitteluvasteen seurannassa sekä harjoittelun ohjelmoinnissa.

Väitöstutkimus koostui kolmesta 12-28 viikon harjoittelututkimuksesta. Yhteensä 108 kestävyysharjoittelutaustaista naista ja miestä toteuttivat erilaisia ohjattuja harjoitusjaksoja sisältäen matalatehoisesta maratonharjoittelusta kovatehoiseen intervalliharjoitteluun. Lisäksi tutkittavat suorittivat fyysisiä suorituskykytestejä ja lepomittauksia fysiologisten ominaisuuksien selvittämiseksi mm. mitaten sykevälivaihtelua yöaikaan nukkuessa ja aamulla heräämisen jälkeen.

Sykevälivaihtelu, joka kuvastaa autonomisen hermoston tilaa, oli tutkimustulosten mukaan vahvin yksittäinen harjoitteluvastetta selittänyt muuttuja. Uusi löydös oli se, että lähtötilanteen sykevälivaihtelun ja harjoitteluvasteen välinen yhteys oli riippuvainen harjoittelun sisällöstä; suuren sykevälivaihtelutason omaavat henkilöt hyötyvät enemmän kovatehoisesta kestävyysharjoittelusta, kun taas vähäisen sykevälivaihtelun omaavat hyötyvät enemmän matalatehoisesta harjoittelusta.

Vesterisen väitöstutkimuksen toinen päälöydös oli se, että kahdeksan viikon harjoittelujakson aikana sykevälivaihtelun perusteella harjoitellut ryhmä paransi merkittävästi 3000 metrin juoksusuoritusta, kun taas toisella ryhmällä suoritus säilyi samalla tasolla. Maksimihapenotto kehittyi molemmilla ryhmillä, mutta hermo-lihasjärjestelmän suorituskykyä kuvaava reaktiivisuushypyn tehontuotto ainoastaan sykevälivaihtelun mukaan harjoitelleilla. Tulokset antavat viitteitä siitä, että harjoittelu on tuottavampaa, kun kovatehoiset harjoitukset ajoitetaan autonomisen hermoston tilan mukaan verrattuna perinteiseen, ennalta suunniteltuun harjoitteluohjelmaan.

Nykyteknologian avulla kehon ominaisuuksia ja toimintoja voi mitata hyvin vaivattomasti ja nopeasti. Tietoa ei kuitenkaan hyödynnetä parhaalla mahdollisella tavalla terveyden, hyvinvoinnin ja suorituskyvyn kehittämisen kannalta. Vesterisen tutkimuksen perusteella tietoja voidaan hyödyntää harjoittelun yksilöllisessä ohjelmoinnissa mahdollistaen suuremman hyödyn kestävyysominaisuuksien kehittämisen kannalta aina harjoittelemattomista huippu-urheilijoihin.

 

5 varastossa

Lisätiedot