Physical activity and motor competence in 4-8-year old children

5,00 

Results of a family-based cluster-randomized controlled physical activity trial
Laukkanen, Arto
978-951-39-6582-2; 0356-1070
University of Jyväskylä.
Studies in sport, physical education and health (238)
2016

Lapset eriarvoisessa asemassa liikunnallisen tuen suhteen

Merkittävä osa nykylapsista liikkuu huolestuttavan vähän terveytensä ja kehityksensä kannalta. Laukkanen selvitti väitöskirjatutkimuksessaan, voidaanko perheille suunnatulla liikuntaneuvonnalla vaikuttaa 4-7-vuotiaiden lasten liikunta-aktiivisuuteen ja motoristen taitojen kehitykseen.

- Vanhempien tiedetään olevan avainroolissa lasten liikkumisen suhteen. Toisaalta aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että perheiden liikkumistottumuksiin vaikuttaminen on hyvin haastavaa, Laukkanen taustoittaa.

Perheet osoittivat tukea lastensa liikkumiselle runsaimmillaan 4-5-kertaa viikossa, kun taas vähiten tukea osoittavien perheiden kohdalla vastaava luku oli vain noin kerran viikossa. Tutkimuksessa liikunnallisella tuella tarkoitettiin vanhemman ja perheen liikkumista yhdessä lapsen kanssa, lapsen kehumista ja kannustamista liikuntaan liittyen sekä lapsen kyyditsemistä liikuntaharrastuksiin ja liikkumisvälineiden- ja varusteiden tarjoamista.

Arjen pienet teot ratkaisevia

Tutkimukseen vapaaehtoisesti ilmoittautuneet ja liikuntaneuvontaryhmään satunnaisesti valitut perheet saivat yksilöllistä neuvontaa lasten liikunnan edistämiseksi. Tavoitteiden toteutumista seurattiin ja tuettiin puhelimitse ja sähköpostitse puolen vuoden ajan, jonka jälkeen muutosten pysyvyyttä seurattiin vielä puolen vuoden ajan. Muutostavoitteet pureutuivat päivittäisiin tottumuksiin.

- Aktiivisten liikkumistapojen suosiminen kodin ja päiväkodin välillä ja lapsen liikkumiseen kohdistuvien turhien kieltojen karsiminen olivat neuvonnan avainteemoja. Vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus lisääntyi neuvonnan myötä lähes kolmanneksen alkujaan vähiten tuetuilla lapsilla, kun vastaavasti muilla lapsilla muutokset tapahtuivat passiivisempaan suuntaan, Laukkanen kertoo.

Vaikka neuvontajakson aikana muutokset olivat myönteisiä alun perin vähiten tuettujen lasten osalta, niin liikuntaneuvonnan päätyttyä liikuntamäärät vakiintuivat ennalleen. Tulos viittaa siihen, että perheille kohdennetun liikuntaneuvonnan tulisi olla jatkuvaluonteista. Toisaalta perheiden liikkumistottumuksiin tulisi todennäköisesti kiinnittää huomiota vieläkin varhaisemmassa vaiheessa, sillä lapsuudessa vakiintuvia liikunnallisesti passiivisia tapoja ja tottumuksia on vaikea muuttaa.

Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että erityisesti tyttöjen pallonkäsittelytaitojen kehitys nopeutui neuvonnan myötä, vaikka nämäkin muutokset tasaantuivat liikuntaneuvonnan päätyttyä. Toisaalta liikuntamäärältään passiivisimpana vuodenaikana, eli talvella, annettu liikuntaneuvonta edisti lasten liikuntataitojen kehitystä myös liikuntaneuvonnan jälkeisellä ajanjaksolla.

Tulokset puhuvat sen puolesta, että perheen liikunnallisen tuen arviointi kuuluisi osaksi lapsen kokonaisvaltaista terveyden ja kehityksen moniammatillista seuranta- ja tukijärjestelmää. Kohdennetun perhelähtöisen liikuntaneuvonnan toteutettavuudesta, tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta esimerkiksi osana neuvolajärjestelmää tarvittaisiin kuitenkin jatkotutkimuksia. Väitöstutkimus toteutettiin Jyväskylän seudulla vuosina 2011-2013 ja siihen osallistui kaikkiaan 126 4-8-vuotiasta lasta ja heidän vanhempansa.

 

10 varastossa

Lisätiedot