Perception and learning of Finnish quantity

5,00 

Study in children with reading disabilities and familial risk for dyslexia and Russian second-language learners
Pennala, Riitta
978-951-39-5221-1; 1459-4323
University of Jyväskylä.
Jyväskylä studies in humanities (205)
2013

Pennala tarkasteli väitöstutkimuksessaan suomen kielen äänteiden kestojen pituuden havaitsemisongelmia. äännekestot ovat kielemme tunnusomainen, mutta vaikea piirre. Tämä johtuu siitä, että äänteiden kestojen tarkka havaitseminen riippuu puhujasta, puhekontekstista, puhuttavasta asiasta ja jopa puheen havaitsijasta. Kyseessä on tavua suurempi äänteellinen ilmiö, joka reaalistuu fonologiassa yksöis- ja kaksoisäänteinä. Kirjoitetussa kielessä kestoja ja äänteitä ilmaistaan vain yhdellä tai kahdella kirjaimella, esimerkiksi (/mato/ - /matto/ tai /takka/ - /takkaa/).

Tutkimuksen kohteena olivat lapset, joiden suvussa esiintyy geneettisesti periytyvä riski luku- ja kirjoitushäiriöön eli dysleksiaan sekä venäjänkieliset lapset, joilla vastaava kielen piirre ei esiinny samalla tavoin heidän omassa äidinkielessään. Näitä kahta eri oppijaryhmää ei ole aiemmin vertailtu samassa tutkimuksessa, vaikka piirteen oppimisen on todettu olevan molemmille haasteellista. Tutkimuksessa pyrittiin myös selvittämään, miten havaitsemisongelmat ovat yhteydessä luku- ja kirjoitusongelmiin sekä muihin kielellisten ja kognitiivisten taitojen ongelmiin, joiden on todettu olevan yhteydessä dysleksiaan. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten äänteiden kestojen pituuden tarkan havaitsemisen harjoittelu tietokonepohjaisella Graphogame-sovelluksella vaikuttaa sen oppimiseen, ja onko piirteen oppiminen helpompaa luku- ja kirjoitushäiriöisellä lapsella vai venäjänkielisellä suomen oppijalla. 

Tulosten mukaan suomenkieliset lapset kehittyvät äänteiden kestojen pituuden erottelutaidossa ainakin ensimmäiseltä kolmanteen luokkaan saakka. Lisäksi kestojen pituuden erotteluongelma on merkittävä luku- ja etenkin oikeinkirjoitustarkkuuden selittäjä luku- ja kirjoitushäiriöisillä lapsilla, joilla on geneettinen riski dysleksiaan. Kyseisillä lapsilla erotteluongelma on kasautuva riskitekijä, joka yhdessä muiden varhaisten kielellisten ja kognitiivisten taitojen ongelmien kanssa voi johtaa vaikeampiasteiseen luku- ja kirjoitushäiriöön.

Äänteiden pituuksien luokittelun tarkka oppiminen voi olla vaikeampaa suomenkieliselle luku- ja kirjoitushäiriöiselle ensimmäistä kouluvuottaan käyvälle lapselle kuin venäjänkieliselle samanikäiselle suomen oppijalle, jolla ei ole suuria oppimisvaikeuksia.

Graphogame-pelillä saatu äänteiden kestojen minimipariharjoittelu epäsanojen ja sanojen kautta voi auttaa foneemisen pituuden tunnistustaidossa niin suomenkielistä luku- ja kirjoitushäiriöstä lasta kuin venäjänkielistä suomen oppijaakin. Lisäksi pelitulosten tarkastelu osoitti, että harjoittelu ei välttämättä ole riittävä kaikille venäjänkielisille lapsille, vaan joidenkin lasten kohdalla peliharjoittelua tulee räätälöidä paremmin taitotasoon mukautuvaksi.

Äänteiden kestojen havaitsemisongelmiin tulisi kiinnittää huomioita jo varhaisessa vaiheessa ennen kouluikää. Tämä puolestaan vaatii piirrettä mittaavien testien edelleen kehittämistä, sillä aivovastetutkimukset eivät sovellu laajamittaiseen testaamiseen päiväkoti- ja kouluympäristössä. Riittävän varhaisella havaitsemisongelmien toteamisella ja intensiivisellä harjoittelemisella voitaisiin vaikuttaa äänteiden kestojen havaitsemistaitoihin luku- ja kirjoitushäiriöriskin omaavilla lapsilla ja täten pyrkiä ennalta ehkäisemään vaikea-asteisen dysleksian kehittymistä. Suomen oppijoiden äänteiden kestojen havaitsemistarkkuuden testaamiseen ja harjoittamiseen tulisi kiinnittää vastaavilla menetelmillä myös varhaisessa suomen kielen opiskeluvaiheessa huomiota, jotta piirteen tarkka havaitseminen automatisoituisi aiemmin.

13 varastossa

Lisätiedot