P. J. Hannikainen

Säveltäjä, runoilija, suomalaisuusmies
Vainio, Matti
952-5478-75-0;
Minerva.
2005

Pekka Juhani Hannikainen (1854-1924) oli Suomen musiikkielämän yksi monipuolisimpia vaikuttajia aikakautena, jolloin taisteltiin kaikilla rintamilla suomen kielen ja suomalaisuuden puolesta sekä rakennettiin kulttuurin avulla suomalaista identiteettiä. Hannikaisen toiminta keskittyi paljolti tuolloin vielä eläneiden kansallisten herättäjien - Lönnrotin, Snellmanin ja Topeliuksen - kansallisromanttiseen maailmaan, jossa tarvittiin paljon kansalliseksi miellettyjä tunnusmerkkejä niin musiikin, kirjallisuuden kuin kuvataiteidenkin alueilla. Hannikaisen kanssa läheisessä yhteistyössä uutta maailmaa olivat rakentamassa monet aikakauden taiteilijat Jean Sibeliuksesta ja Robert Kajanuksesta Juhani
Ahoon ja Erkon veljeksiin.

P. J. Hannikaisen elämänurassa oli monta erilaista säiettä. Valmistuttuaan kemian maisteriksi Hannikainen jätti kemian ja antautui kokonaan musiikkielämän palvelukseen. Hän opetti musiikkia koulussa ja perusti Ylioppilaskunnan Laulajat 1882 ja johti sitä sen muutamat alkuvuodet. Vuonna 1887 P. J. Hannikainen siirtyi Jyväskylän seminaarin musiikinlehtoriksi ja koulutti 30 vuoden aikana suuren määrän musiikkiin hyvin perehtyneitä kansakoulunopettajia. Jyväskylässä hän myös aloitti sävellystoimintansa, ja 30 vuodessa kertyikin noin 250 kuoro-, koulu- ja muita lauluja. Tunnetuimpia niistä ovat Karjalaisten laulu, Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö sekä useat kauniit joululaulut. Kotipaikkakuntansa Jyväskylän musiikkielämää Hannikainen virkisti monin tavoin perustamalla muun muassa mieskuoro Sirkat. P. J. Hannikaisesta tuli oman perheensä kautta tunnetun musiikkisuvun "kantaisä": hän sai yhdessä musiikinopettaja-puolisonsa Allin kanssa viisi poikaa, joista neljästä tuli kansainvälisesti tunnettuja muusikoita.