Opiskelijoiden oppiminen ammatillisen peruskoulutuksen työssäoppimisen järjestelmässä

5,00 

Virtanen, Anne
978-951-39-5269-3; 0075-4625
University of Jyväskylä.
Jyväskylä studies in education, psychology and social research (473)
2013

Opiskelijat ovat aina arvostaneet opintoihinsa liittyviä käytännön harjoittelujaksoja. Heidän onnekseen harjoitteluja ja muita työelämässä tapahtuvia oppimistilanteita on viime vuosina lisätty eri kouluasteille. Hyödyllisyydestään huolimatta opiskelijoiden oppimista työelämässä ei tunneta kovin hyvin. Anne Virtanen onkin tarkastellut väitöskirjassaan, mitä ja miten opiskelijat oppivat työssä. Tutkimuksen kontekstina toimi vuosituhannen vaihteessa osaksi ammatillista peruskoulutusta liitetty työssäoppimisen järjestelmä, jonka mukaan opiskelija oppii kuudesosan tutkinnostaan työpaikoilla - työssä oppien.

Työssäoppiminen osoittautui tutkimuksessa tehokkaaksi käytännöksi oppia ja kehittyä ammatillisesti. Työssäoppimisjaksot aidoissa toimintaympäristöissä tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden oppia monipuolisesti erilaisia taitoja, kuten itsenäistymiseen liittyviä asioita, ammatillisia taitoja ja yhteistyötaitoja.

- Erityisen iloinen olen siitä, että ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistuvilla näyttää olevan valmiuksia oppia uutta ja kehittää itseään jatkuvasti. Ne ovat tämän päivän alati muuttuvassa työelämässä erittäin arvokkaita taitoja, Virtanen toteaa.

Eri koulutusalojen opiskelijoilla ei kuitenkaan ole yhtäläisiä mahdollisuuksia oppia ja kehittyä ammatillisesti työpaikoilla. Tulos kuulostaa vieraalta yhtenäisen koulutusjärjestelmän Suomessa, joskin sille on osittain luonnollinen selitys. Joillakin aloilla työssäoppiminen on voitu rakentaa entisen harjoittelujärjestelmän päälle, kun taas joillakin aloilla koko työssäoppimisen järjestelmä on pitänyt rakentaa puhtaalle pöydälle. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla on pitkät perinteet harjoittelujen järjestämisestä opiskelijoilleen eikä heille siirtyminen työssäoppimiseen ollut kovinkaan suuri askel. Tätä taustaa vasten ei kuulostakaan kovin yllättävältä, että juuri sosiaali- ja terveysalan opiskelijat arvioivat oppivansa työssäoppimisjaksoillaan muiden alojen opiskelijoita enemmän.

Myös työelämän toimintatavoilla on merkitystä opiskelijoiden työssäoppimisen toteuttamisessa. Esimerkiksi tekniikan ja liikenteen alan työelämän hektinen rytmi ja vahva hyötyajattelu asettavat rajoitteita opiskelijoiden työssäoppimisen toteuttamiselle. Eräs tekniikan ja liikenteen alan opettaja sanoitti työelämän tekemisen kulttuurin alallaan osuvasti: ”Jos osaa oikein hyvin reflektoida eikä saa sitä seinä syntymään, mestari sanoo, että saat mennä takaisin kouluun reflektoimaan.”

- Tekniikan ja liikenteen alallakin työssäoppimista pidetään toki hyvänä järjestelmänä, mutta tosipaikan tullen siellä - nimenomaan työelämän puolella - ei olla valmiita joustamaan työssäoppimisen vaatimusten toteuttamisessa, Virtanen toteaa.

- Jos haluaa rakentaa opiskelijoille hyvän oppimisympäristön koulutuksen ja työelämän rajapinnalle, kannattaa hyödyntää sosiaali- ja terveysalan mallia työssäoppimisen toteuttamisesta. Sen voi kiteyttää vanhan suomalaisen sananlaskun muottia lainaten: Ohjattu, kouluun vahvasti integroitu ja tekemisen salliva työ kokeilunhaluista opiskelijaa opettaa, summaa Virtanen.

- Tutkimukseni tyrmää iänikuisen uskomuksen, jonka mukaan opiskelijan oppiminen on vain hänestä itsestään kiinni, toteaa Virtanen.

Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden tuloksekas työssä oppiminen oli nimittäin seurausta ennen kaikkea työpaikan toimintatavoista ja pedagogisista ratkaisuista työssäoppimisen toteuttamisessa. Opiskelijan oma rooli jäi jopa taka-alalle, mitä voidaan pitää merkkinä työssäoppimisen järjestelmän erinomaisuudesta.

1 varastossa

Lisätiedot