Negotiating informal housing in Metro Manila

5,00 

Forging communities through participation
Coker, Abidemi
978-951-39-6589-1; 0075-4625
University of Jyväskylä.
Jyväskylä studies in education, psychology and social research (551)
2016

Kaupungistumisen seurauksena maailmassa on kasvava määrä yli kymmenen miljoonan asukkaan suurkaupunkeja, joita kutsutaan megakaupungeiksi. Taloudellisesta kasvusta huolimatta niissä elää valtava määrä köyhiä perheitä, jotka asuvat keskustojen laitamilla, joissa asuminen on laadultaan heikkoa tai jopa vaarallista.

Cokerin tutkimuksen mukaan kohtuuhintaista asumista voidaan järjestää köyhille perheille rakentamalla uusia asumisyksiköitä sekä panostamalla osallistaviin paikallisyhteisöä vahvistaviin toimiin.

Tutkimus kohdistui kansalaisjärjestöjen asunto-ohjelmiin ja julkihallinnollisten toimijoiden strategioihin, joiden avulla haluttiin edistää alhaisten kustannusten asumista tai luvattomasti asuvien maanvaltaajien uudelleen asuttamista. Coker analysoi myös sitä, miten megakaupungin sosiaalipoliittiset ja institutionaaliset suhteet edesauttavat tai estävät pääsyä turvattuun asumiseen.

Onnistumisia sekä urbaaneja katkoksia

Tutkimus osoittaa, että Metro Manilan megakaupunkialueella monet kansalaisjärjestöt ovat onnistuneet laatimaan ohjelmia, joiden avulla perheitä on voitu siirtää vaarallisilta asuinalueilta virallisen asumisjärjestelmän piiriin.

Kansalaisjärjestöjen asunto-ohjelmat painottavat asukkaiden osallistamista asuntojen rakennusvaiheesta alkaen sekä yhteisöllisen toiminnan tärkeyttä vakaan asumisen voimavarana. Kansalaisjärjestöjen yhteisöllinen rakennustyö muodosti uutta asumista tukevaa arvopohjaa ja paransi valmiuksia käydä neuvotteluja maankäytöstä sosiaalisen asuntotuotannon tarpeisiin.

Coker esittelee työssään käsitteen urbaani katkos, jolla kuvataan asia-alueita, joissa asumiseen liittyvän julkisen hallinnan menettelyt epäonnistuvat tai ovat olennaisesti puutteellisia. Kuitenkin kansalaisjärjestöt pystyivät korjaamaan urbaanin katkoksen vaikutuksia Metro Manilassa.

Yhteisöllisiä voimavaroja kasvattamalla, edistämällä sosiaalista asuntotuotantoa ja vaatimalla osallistavia asumissektorin hallintamenettelyjä viranomaisilta kansalaisjärjestöt saavat aikaan muutoksia julkishallinnollisten toimijoiden toimintatavoissa.

- Kehittyvien maiden megakaupungit ovat monimuotoisia, kompleksisia kokonaisuuksia, joiden dynamiikkaa on yritettävä ymmärtää sisältäpäin. Näin voidaan löytää innovatiivisia toimia, jotka auttavat rakentamaan sosiaalipolitiikkaa paikallisista tarpeista käsin, Coker huomauttaa.

On tärkeää, että paikalliset viranomaiset ja muut kaupungin hallintoon osallistuvat tahot oppivat tunnistamaan köyhien perheiden arkipäivän tarpeita sekä jakamaan ja hallinnoimaan resursseja yhdessä perheiden ja kansalaisten omien paikallisten yhdistysten kanssa.

 

13 varastossa

Lisätiedot