Multitude in motion

5,00 

Re-readings on the political philosophy of Thomas Hobbes
Jakonen, Mikko
978-951-39-5163-4; 0075-4625
University of Jyväskylä.
Jyväskylä studies in education, psychology and social research (466)
2013

Jakonen tarkastelee väitöskirjassaan liikkeen ja multituden (suom. väki, väkijoukko, rahvas) käsitteiden suhdetta Thomas Hobbesin (1588-1679) poliittisessa filosofiassa. Jakonen osoittaa, että kysymys väkijoukon kaoottisesta ja järjestäytymättömästä liikkeestä oli perustavanlaatuinen poliittinen ongelma, jota Hobbes pyrki systemaattisesti ratkaisemaan poliittisessa filosofiassaan. Hobbeslaisen poliittisen hallinnon perustana näyttäytyy siis ihmisten arkipäiväisen toiminnan ja liikkeen organisointi tavalla, joka edesauttaa valtion ja kansalaisten hyvinvointia.

Thomas Hobbes eli aikakaudella, jolloin perinteinen, katolisen kirkon hallitsema Eurooppa eli voimakasta murroskautta. Aikakautta leimasivat uskonpuhdistus ja uskonsodat, löytöretket, kapitalismin nousu, feodaaliyhteiskunnan murros, humanismin voimistuminen sekä luonnontieteellinen vallankumous. Hobbes pyrki työssään yhdistämään uudet luonnontieteelliset oivallukset perinteisiin poliittisen filosofian ongelmiin. Antiikin poliittisesta ajattelusta periytyvä multituden ongelma oli murrosten Euroopassa hyvin ajankohtainen: ihmiset vaihtoivat kotiseutua sekä jakautuvat erilaisiin uskonlahkoihin ja poliittisiin puolueisiin. Ihmiset myös tavoittelivat häikäilemättömästi omaa etuaan sekä seurasivat erilaisia populistisia kansankiihottajia. Englannissa aikakauden henki tiivistyi Englannin sisällissotien ja niin sanotun pitkän parlamentin aikakauteen (1640-1660), jolloin perinteinen monarkia kumottiin hetkellisesti.

Aikakausi oli täynnä sekavuutta ja suuria tunteita, joiden hillitsemistä ei Hobbesin mukaan auttanut perinteinen ns. skolastinen (aristotelis-kristillinen) filosofia ja siitä juontuva poliittinen ajattelu. Hobbesin mukaan tiede ja filosofia kaipasivat uutta perustaa, jonka hän löysi monien aikalaistensa tapaan geometriasta. Hobbes uskoi, että valtio oli mahdollista perustaa kestävälle, luonnontieteelliselle perustalle. Keskeisimpänä ongelmana hän näki liikkeen käsitteen uudelleen määrittelyn. Tämä oli ajankohtaista varsinkin väkijoukon vapaan liikkeen ongelman ratkaisemista varten: väkijoukon vapaa liike ei johda kehitykseen vaan päinvastoin kaaokseen, joka ehkäisee yhteiskunnan, tieteiden ja taiteiden kehitystä. Tämän vastapainoksi Hobbes kehitti teorian valtion ”fysiikasta”, jossa ihmisten liike on järjestetty tavalla, joka edesauttaa valtion ja yksilöiden hyvinvointia.

Thomas Hobbes on yksi luetuimmista ja tutkituimmista politiikan teoreetikoista. Hänen teoriaansa suvereenista valtiosta pidetään yhtenä keskeisimpänä modernin valtioteorian pilarina, ja sen vaikutus länsimaisiin valtioihin on ollut huomattava.

Aikaisemmassa Hobbes-tutkimuksessa ei ole kiinnitetty huomiota multituden käsitteeseen. Nyt julkaistu tutkimus osoittaa, että Hobbes kuljetti keskeiset luonnonfilosofiset näkemykset liikkeestä poliittiseen filosofiaansa nimenomaan multituden käsitteen kautta. Filosofisen käsiteanalyysin ja käsitehistoriallisen tutkimusotteen avulla voidaan osoittaa, kuinka Hobbes rakensi politiikan teoriansa multituden ongelman ympärille. Tutkimuksessa tehdään uudelleenluentoja multituden käsitteen perustalta Hobbesin poliittisen filosofian keskeisimmistä kysymyksistä, kuten pelon ja tunteiden käytöstä poliittisessa hallinnossa, demokratian roolista niin kutsutussa yhteiskuntasopimusteoriassa, vallankumouksen käsitteen muodostumisesta sekä itsenäisiin valtioihin perustuvasta kansainvälisestä politiikasta. Näin ollen tutkimus luo uusia mahdollisuuksia tarkastella Hobbesin filosofiaa ja Hobbes-tutkimusta kriittisesti.

 

2 varastossa

Lisätiedot