Mobility and its decline in old age

5,00 

Determinants and associated factors
Sakari, Ritva
978-951-39-5063-7; 0356-1070
University of Jyväskylä.
Studies in sport, physical education and health (190)
2013

Liikkumiskyky on keskeinen elämänlaadun osatekijä. Liikkumiskyvyn heikkeneminen iäkkäänä rajoittaa päivittäisiä toimintoja, sosiaalista ja kulttuurista osallistumista sekä liikuntaharrastuksia. Seurantatutkimusten avulla voidaan saada iäkkäiden ihmisten liikkumiskyvyn heikkenemiseen liittyvistä tekijöistä tietoa, joka auttaa ennaltaehkäisevien ja kuntouttavien toimenpiteiden kehittämisessä. Ritva Sakari selvitti 65-84 -vuotiaan väestön liikkumisvaikeuksia, liikkumiskyvyn heikkenemistä sekä heikkenemistä ennustavia tekijöitä 5-16-vuoden seurannan aikana.

Tulokset osoittivat, että liikkumiskyky heikkeni iän mukana sekä tutkittavien itsearviointien että toimintatestien perusteella, ja erityisesti vanhimpien ikäryhmien naisilla. Eri mittaustavat eivät kuitenkaan tuottaneet aina yhteneviä tuloksia, ja kaikissa ikäryhmissä oli myös henkilöitä, joilla liikkumiskyky parani kahden seurantakerran välillä. Terveydentilatekijöistä tuki- ja liikuntaelinsairaudet, sydän- ja verisuonisairaudet sekä viiden vuoden seurannan aikana sairaalahoidossa vietettyjen päivien lukumäärä (15 päivää tai enemmän) ennustivat liikkumiskyvyn heikkenemistä. Aisti- ja psykomotorisista toiminnoista liikkumiskyvyn heikkenemistä viiden vuoden aikana ennustivat polven ojentajalihasten maksimaalinen voima, seisomatasapaino, näöntarkkuus, reaktioaika sekä lonkka- ja polvinivelten liikerajoitukset.

Jos halutaan saada kattava kuva iäkkäiden ihmisten liikkumiskyvystä, tulee mittausten sisältää sekä itsearviointeja että toimintatestejä. Liikkumiskyvyn heikkeneminen ei näyttäisi olevan aina suoraviivaista ja peruuttamatonta.

- Terveydenhuollossa ja kuntoutuksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota iäkkäisiin henkilöihin, jotka joutuvat terveydentilansa takia vuodelepoon tai sairaalahoitoon lyhyeksikin ajaksi. Heidän liikkumiskykynsä heikkenemistä tulee ehkäistä systemaattisella liikuntaharjoittelulla heti akuutin sairastamisvaiheen jälkeen, Sakari kertoo.

Iäkkäiden ihmisten kuntoutuksessa keskeistä on lihasvoiman ja tasapainon harjoittaminen. Lisäksi huomiota tulee kiinnittää muun muassa asiakkaiden alaraajojen nivelten liikkuvuuteen ja näkökykyyn. Esimerkiksi lihasvoiman lisääminen ei välttämättä vähennä kävelyvaikeuksia, jos riittävän pitkien askelten ottaminen on vaikeaa alaraajojen nivelten liikerajoitusten takia. Näkökykyä tarvitaan liikkuessa erityisesti tasapainon ennakoivaan säätelyyn, joten näöntarkkuus tai silmälasien sopivuus kannattaa tarkistaa aika ajoin.

- Parhaita tuloksia liikkumiskyvyn kannalta voidaan saavuttaa interventioilla, jotka keskittyvät useampaan kuin yhteen tekijään, arvioi Sakari.

Tutkimus oli osa Jyväskylän yliopiston ja Jyväskylän kaupungin yhteistä Ikivihreät-projektia, jossa selvitettiin iäkkäiden ihmisten terveyttä ja toimintakykyä. Tutkimuksessa käytettiin myös yhteispohjoismaisen NORA-tutkimuksen (Nordic Research on Aging) aineistoja.

 

6 varastossa

Lisätiedot