Mitä sitten, jos ei liikuta?

2,00 

Etnografinen tutkimus nuorista miehistä
Kauravaara, Kati
978-951-790-342-4; 0357-2498
Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES.
Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja (276)
2013

Kansaa kannustetaan liikkumaan terveyspyrkimysten oikeuttamana, jotta yhteiskunnan taloudellinen taakka keventyisi. Tieteellinen tutkimusnäyttö liikunnan terveysvaikutuksista on lisääntynyt ja ihmisen fyysiselle aktiivisuudelle on olemassa vankkoja perusteita. Moni ei silti liiku. Tässä tutkimuksessa pohdin, miksi liikunnanedistäminen ei useinkaan kohtaa vähän liikkuvaa. Vähän liikkuvan näkökulma jää liian usein liikunnanedistäjiltä näkymättömiin ja kuulumattomiin, ja siksi olen nostanut sen liikuntasosiologisen tutkimukseni keskiöön.

Tarkastelen etnografisessa tutkimuksessani vähäisen liikunnan ilmiötä 18-20-vuotiaiden kone- ja metallialaa opiskelevien nuorten miesten arjessa ja elämäntavassa. Kiinnitän erityistä huomiota siihen, etten arvota tutkittavieni valintoja, vaan pyrin tarkastelemaan niitä heidän omista lähtökohdistaan käsin. Arkielämän ymmärtämisen ja valintojen taustalla olevien selitysten kautta pääsen käsiksi myös siihen, miksi nuori mies ei valitse tai tule valinneeksi liikkumista.

Näen nuoren miehen aktiivisena toimijana, joka vapaa-ajallaan hengaa mielellään kavereidensa kanssa, autoilee ja istuu ruudun ääressä. Hän nauttii alkoholia ja tupakoi. Nuori mies tekee paljon muutakin, jos sattuu huvittamaan, eikä se vaadi kohtuuttomia henkisiä tai fyysisiä ponnisteluja hyötyyn nähden tai varsinkaan erikseen sovittavia aikatauluja. Hän ei mieti tulevaisuutta, vaan elää kiireetöntä, omasta mielestään mielekästä ja hyvää elämää tässä ja nyt.

Nuori mies ei ole juurikaan valmis joustamaan ulkopuoliseksi kokemiensa normien edessä, jos ne ovat ristiriidassa omien elämän suolojen ja kulttuurisesti jaettujen käsitysten kanssa, ainakaan ilman kamppailua. Kamppailu ei ole kuitenkaan itsetarkoitus, vaan keino säilyttää oma arvokkuus. Erityisesti kamppailu näkyy ammattikoulussa, jossa poissaolot, myöhästymiset, aikaisin lähtemiset ja työn vieressä hengailemiset ovat arkipäivää. Nuori mies neuvottelee jatkuvasti opettajien kanssa menemisistään, tulemisistaan ja osallistumisistaan.

Vähäinen liikunta näyttäytyy nuoren miehen näkökulmasta mielekkäänä valintana. Se on itsestäänselvyys, joka merkitsee muiden asettamista velvoitteista ja tavoitteista vapaata aikaa, kiireettömyyttä ja mahdollisimman vähällä pääsemistä. Vähäinen liikkuminen ei ole kiinni pelkästään yksilön itsenäisestä ja vapaasta tahdosta. Se on seurausta myös vallitsevista kulttuurisista ja rakenteellisista ehdoista.

Pierre Bourdieun ajattelua mukaillen: nuori mies on omaksunut yhteiskuntaluokalleen tyypillisen elämäntavan. Näyttää siltä, ettei hänellä ole hallussaan sellaista kulttuurista pääomaa, joka muuttuisi omaa kehoa liikuttaviksi terveydenedistäjien arvottamiksi elämäntavallisiksi valinnoiksi. Nuoren miehen maun liikkumisen suhteen voi ajatella olevan rationaalista sopeutumista vähäisiin kulttuurisen ja taloudellisen pääoman tarjoamiin mahdollisuuksiin. Nuori mies joutuu tyytymään ikään kuin välttämättömyyteen, vaikka tuskin pitää itse sitä joutumisena tai edes tunnistaa sitä. Hänelle vähäinen liikkuminen on luonnollinen ja mielekäs tapa elää.

Keräsin etnografisen aineistoni noin vuoden kestävän intensiivisen kenttätyön aikana pääosin osallistuvan havainnoinnin ja haastattelujen keinoin. Ammatillinen oppilaitos muodosti keskeisen tutkimusympäristön. Analysoin aineistoni käyttämällä teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jonka räätälöin tutkimustani varten. Teemoittelussa ja sisällön luokittelussa käytin apuna Atlas.ti-ohjelmaa.

Abstract

Increased scientific evidence of health benefits provides a solid foundation for the promotion of physical activity. Nevertheless, many of us do no exercise at all. My focus in this Sociology of Sport

3 varastossa

Lisätiedot