Liikunnasta väitelleiden tohtoreiden urakehitys

Vuolle, Pauli
978-951-8982-82-4; 1798-2464
Liikuntatieteellinen Seura.
Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä (2)
2010

Sisältää: Osa 1: Tutkimus vuoden 2008 loppuun mennessä liikunnasta väitelleistä tohtoreista Suomessa ; Osa 2: Elämäkerrat: Miten minusta tuli tohtori?

Pauli Vuolteen tutkimus Liikunnasta väitelleiden tohtoreiden urakehitys päivittää ja tarkentaa vuonna 1997 tehtyä pilottitutkimusta. Vuoden 2008 väitöksiin ulottuvassa tutkimuksessa tarkastellaan väitöskirjan tekoon liittyviä kysymyksiä, koulutuksen ja työelämän vaatimusten kohtaamista sekä odotuksia, joita työelämään siirtyneet tohtorit ovat asettaneet urakehitykselleen.

Kyselytutkimukseen osallistui 113 liikuntatieteistä, liikuntalääketieteistä ja terveystieteistä väitellyttä tohtoria. Heistä 49 edusti liikunnan käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteitä ja 40 biolääketieteitä sekä 24 terveystieteitä.

Tutkimus hallussa; hallinto hakusessa

Tulokset osoittavat, että tohtorit ovat kokeneet varsin myönteisenä tapahtumana väitöskirjan valmisteluun liittyvät eri vaiheet sekä sen jälkeisen työelämään sijoittumisen. Uuteen työpaikkaan hakeutuessaan tohtorit arvioivat, että heidät oli valittu tehtävään ensisijassa koulutuksellisilla ja tieteellisillä ansioilla todetun pätevyyden perusteella. Tohtorien käsityksen mukaan tieteellinen koulutus on vastannut hyvin niitä ammatillisia haasteita, joita he ovat kohdanneet erityisesti merkittävimpien työnantajien, yliopistojen ja alan tutkimusyksiköiden taholta.

Riittämättömästi koulutus on sitä vastoin tuottanut johtamistaidollisia ja hallinnollisia valmiuksia, sosiaalisia taitoja, joita esimiestehtävissä usein toimivat tohtorit tarvitsevat.

Uraodotusten suhteen tohtorit ovat hyvin tavoiteorientoituneita. Suurin osa haluaisi edetä urallaan yliopistoissa tai tutkimuslaitoksissa sekä hyödyntää tieteellistä osaamistaan työtehtävissään.

Lisää tohtoreita, mutta minkälaisia?

Jotta koulutus vastaisi uudistuvan työelämän tarpeita ja vaatimuksia, yliopistoilla tulisi omissa strategisissa suunnitelmissaan olla ajankohtaista tietoa tulevaisuuden koulutustarpeista. Tällaista tietopankkia ei liikunnan alueella kuitenkaan ole. Alan tohtorien ”tuotantoa” ohjeistavat yksinomaan opetusministeriön määrälliset tulostavoitteet, joilla sellaisenaan ei ole rationaalista vastetta työelämän piirissä. Tässä tilanteessa mm. tohtorien ylituotannon vaara on ilmeinen.

Valtion liikuntaneuvoston liikuntatieteen jaosto on tärkein alan apurahojen esittäjä tohtorikoulutettaville. Yli 40 % tutkimuksen tohtoreista on ollut joko koko ajan tai osan aikaa OPM:n (nyk. OKM) apurahatutkijana. Valtionapuesitysten lisäksi jaosto vaikuttaa tohtorikoulutuksen sisältöön kohdentamalla rahoitusta valmistamansa tavoiteasiakirjan suunnassa. Tutkijauran parantamista palvelisi hyvin se, että jaosto esiintyisi aloitteentekijänä alan työmarkkinatilannetta kartoittavan selvityksen ja sen seurannan aikaansaamisessa.

Laajempaan rahoituspohjaan; suurempaan maailmaan

Tärkeää olisi myös laajentaa ja monipuolistaa liikuntatutkijoiden apurahajärjestelmää erityisesti säätiöiden ja muiden tohtorikoulutuksesta hyötyvien potentiaalisten toimijoiden suuntaan. Liikuntatieteiden sisällä jatkokoulutuksen ja tutkimuksen rahoitusongelmat näyttävät tieteenalan monitieteisyydestä johtuen koskettavan tulevaisuudessa erityisesti käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, jossa ulkopuolisen rahoituksen mahdollisuudet ovat biolääketieteellistä tutkimusta vähäisemmät. Kehitys korostaa liikuntatieteellisen jaoston roolia resurssien allokointia tasapainottavana tekijänä.

Tutkimuksen mukaan alan tohtorikoulutus on hyvin ”itseriittoista”, sillä väitöskirjaan liittyvä opiskelu ul