Leisure-time physical activity in a Finnish twin study

5,00 

Genetic and environmental influences as determinants and motives as correlates
Aaltonen, Sari
978-951-39-5325-6; 0356-1070
Jyväskylän yliopisto.
Studies in sport, physical education and health (195)
2013

Se, miksi toiset liikkuvat vapaa-ajallaan ja toiset eivät, on monimutkainen ilmiö. Kaksostutkimukset ovat osoittaneet, että koko väestötasolla liikunta-aktiivisuudessa havaitut erot johtuvat sekä yksilöiden välisistä geeni­perimän eroista että muiden tekijöiden, kuten omien elintapojen, vaikutuksesta. Sari Aaltonen osoitti Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksella toteutetussa väitöskirjatutkimuksessaan, että vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen yhteydessä olevien geneettisten ja ympäristötekijöi­den selitysosuudet vaihtelevat iän myötä.

Myös motivaatiolla on osoitettu olevan suuri merkitys ihmisten liikuntakäyttäytymiselle. Geneettisten ja ympäristötekijöiden merkityksen lisäksi Sari Aaltosen tutkimuksessa havaittiin, että sisäisesti motivoitunut liikkuja harrastaa liikuntaa säännöllisesti ja jaksaa jatkaa harrastustaan jopa vuosikymmeniä. Sisäisen motivaation löytyminen saattaa olla avain liikkumattomien henkilöiden liikunnan aloittamiseen, mutta erityisesti liikunnallisen elämäntavan pitkäaikaiseen ja pysyvään omaksumiseen.

Sari Aaltosen tutkimus käynnistyi tarpeesta selvittää, miksi toiset ihmiset liikkuvat vapaa-ajallaan ja toiset eivät. Liikunnan suotuisat vaikutukset ihmisen terveyteen ovat yleisesti tiedossa, mutta siitä huolimatta suomalaisista kolmannes ei liiku vapaa-ajallaan juuri lainkaan. Liikkumatto­muus ei aiheuta ainoastaan yksilöille terveydellisiä ongelmia vaan myös yhteiskunnallisesti merkittä­viä taloudellisia kustannuksia. Geneettisten analyysien ja motivaatiotutkimuksen avulla etsittiin te­kijöitä, jotka selittäisivät eroja ihmisten vapaa-ajan liikunta-aktiivisuudessa.

Sekä nuoruudessa että kolmenkymmenen ikävuoden tietämillä vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden vaihtelu väestötasolla selittyi 40-50 prosenttisesti yksilöiden välisillä geneettisillä eroilla. Nuoressa aikuisiässä 25-vuo­tiaana ja aikuisiässä 35-vuotiaana geneettiset erot selittivät vain noin 30 prosenttia yksilöi­den välisistä vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuseroista. Loppu liikunta-aktiivisuuden vaihtelusta selittyi erilaisten ympäristötekijöiden vaikutuksella, mukaan lukien liikunnan mittaamiseen liittyvä epävarmuus. Tämä geneettisten ja ympäristötekijöiden vaihtelu iän myötä todennäköisesti selittää ihmisten taipumusta muuttuviin liikunta-aktiivisuuden tasoihin elämän eri vaiheissa.

Pitkään jatkuneen vapaa-ajan liikunnan tai liikkumattomuuden ja motivaation välisiä yhteyksiä selvi­tettäessä huomattiin, että säännöllisesti useita vuosikymmeniä liikuntaa harrastaneet henkilöt piti­vät sekä omien taitojen ja fyysisen kunnon kehittämistä että psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitoa tärke­ämpinä motivaatiotekijöinä liikunnalle kuin saman ajan liikkumattomina olleet henkilöt. Nämä havaitut erot liikuntamotivaatiossa säännölli­sesti liikkuvien ja liikkumattomien välillä voivat osittain selittää sitä, miksi toiset ihmiset epäonnistuvat säännöllisen liikuntaharrastuksen omaksumisessa.

Kyseessä oli pitkittäistutkimus, joka on osa laajaa Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen välistä kaksosten liikuntaa ja terveyttä koskevaa tutkimusyhteistyötä. Aineistoina käytettiin sekä Nuorten Kaksosten Terveystutki­musta että vanhempaa Suomen Kaksoskohorttia. Tutkittavina oli useita tuhansia kaksosia. Geneettisissä analyyseissa tutkittavat olivat 16-35-vuotiaita ja moti­vaatiotutkimuksissa 24-60-vuotiaita. Sekä vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutta että liikuntamotivaatiota arvioitiin kyselyillä.

11 varastossa

Lisätiedot