Lapset, ruumiillisuus ja päiväkodin järjestys

5,00 

Tutkimus ruumiillisuuden tuottamisesta ja merkityksellistymisestä lasten päiväkotiarjessa
Kuukka, Anu
978-951-39-6298-2; 0075-4625
Jyväskylän yliopisto.
Jyväskylä studies in education, psychology and social research (536)
2015

Kuukka tutki lasten ruumiillisuutta päiväkodissa lasten näkökulmasta. Tutkimus tarkastelee, miten ruumiillisuutta tuotetaan ja merkityksellistetään päiväkodissa. Huomio kohdentuu lasten ruumiin hallintaan päiväkodin tiloissa ja rutiineissa sekä lasten ruumiillisiin resursseihin heidän keskinäisessä vuorovaikutuksessaan. Lisäksi tutkimuksessa eritellään lasten ruumiillisuudelle antamia merkityksiä.

Päiväkodin arjessa ruumiillisuus on lapsille sekä mielihyvän ja ilon että mielipahan ja murheen lähde ja kohde. Lasten merkityksenannoissa kuvastuu erilaisia lapsena olemisen tapoja ja tuntoja. Näitä ovat ”kiva ja leikkisä”, ”tavallinen ja siisti” sekä ”harmittava ja häiritsevä” olemisen tapa. ”Kiva ja leikkisä” näyttäytyy päiväkotiin sopivana toimeliaisuutena. ”Tavallinen” on hyvätapainen ja sääntöjä noudattava, kun taas ”siisti” kuvastaa reippaampaa ja äänekkäämpää olemista. ”Harmittava ja häiritsevä” taas näyttäytyy esimerkiksi epämukavia tuntemuksia tuottavana ruumiina tai sopimattomana käyttäytymisenä.

”Mä oon päikkärin nopein lapsi”

Lasten keskinäisessä vuorovaikutuksessa ruumiilliset ominaisuudet ja erilaiset osaamiset ovat tärkeä kanssakäymisen resurssi. Lapsiryhmässä tällaisia ominaisuuksia ja osaamisia olivat esimerkiksi nopeus, vahvuus ja voimakkuus, pituus ja paino tai vaikkapa painitekniikan hallitseminen. Yhtäältä ominaisuudet ja taidot yhdistävät, toisaalta niiden avulla on myös mahdollista tehdä vertailuja toisiin ja erottautua heistä. Esimerkiksi fyysisten taitojen vertailu oli tutkitussa lapsiryhmässä tavallista. Taitojen hallinnasta kilpailtiin, niillä kehuskeltiin ja niitä myös liioiteltiin.

Päiväkodin tilat ja arkirutiinit mahdollistavat ja rajoittavat lasten olemista ja toimintaa. Niissä lapsilta myös edellytetään oman ruumiillisuutensa hallintaa. Päiväkodin arkirutiinit kohdentuvat suoraan ja välillisesti lasten ruumiillisuuteen. Pukemiset, ruokailut, wc- ja hygieniarutiinit sekä päivälepo ovat keskeisiä päiväkotipäivää rytmittäviä rutiineja. Päiväkodin rutiineista etenkin päivälepo herätti lapsissa monenlaisia tuntemuksia. Monet lapsista kritisoivatkin päiväkodin päivälepoa tylsäksi ja pitkästyttäväksi. Oma sänky tarjosi kuitenkin lapsille myös hetken yksityisyyttä ja paikan olla itsekseen toiminnasta ja sosiaalisista suhteista täyttyvän päiväkotipäivän aikana.

Tutkimuksessa ruumiillisuutta tarkastellaan myös osana lasten terveyttä ja hyvinvointia. Lapset tuntuvat olevan hyvin perillä siitä, mikä on terveydelle hyväksi tai pahaksi: miten tulee liikkua, leikkiä, syödä, peseytyä ja levätä pitääkseen itsensä kunnossa. Vaikka lapset yleisesti näyttävätkin hallitsevan terveeseen ja epäterveeseen liittyvää tietoa, he saattavat kiertää tämän tiedon omassa arjessaan ilmaisemalla ”tykkäämistään” ja ”ei-tykkäämistään”. Epäterveelliseksi tiedetyt ruoka-aineet voivat maistua hyvälle ja toimia luvallisena ”lohtuna” esimerkiksi lapsen ollessa kipeänä.

Tutkimus tuo esille ruumiillisuuden moninaisuuden ja sen keskeisen merkityksen päiväkotiarjessa. Tutkimuksella on sovellusarvoa myös päiväkodin käytännön työhön. Eritoten tutkimus nostaa esille kysymyksen lapsilta saatavan tutkimustiedon hyödyntämisestä kasvattajien työssä ja kasvatusympäristön suunnittelussa.

7 varastossa

Lisätiedot