Kuohahdus Suomen kansan sydämestä

Henkilömonumentti diskursiivisena ilmiönä 1900-luvun lopun Suomessa
Lähdesmäki, Tuuli
978-951-39-2999-2; 1457-6899
Jyväskylän yliopisto. Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos / Nykykulttuurin tutkimuskeskus
Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja (94)
2007

Suomeen pystytettiin vuosien 1989-2000 välisenä aikana lähes yhdeksänkymmentä henkilömonumenttia tai muistomerkkiä eri tavoin asioituneille henkilöille. Osa näistä veistoksista aiheutti julkista keskustelua, eräät hyvinkin kiivaita debatteja. Kiistojen päällimmäisenä aiheena oli useimmiten monumenttien sopiva tapa kuvata kohdettaan - esimerkiksi erimielisyys siitä tulisiko monumentin olla figuratiivinen vai abstrakti. Vaikka kiistoissa näennäisesti keskusteltiin monumenttien muodosta ja kohteensa kuvaustavasta, pohjimmiltaan kiistoissa oli kyse erilaisista taidekäsityksistä, historian tulkinnoista, muistoista, arvoista ja poliittisista näkemyksistä.

Tutkimuksen otsikko ”Kuohahdus Suomen kansan sydämestä” on sitaatti Ilta-Sanomissa 4. toukokuuta 1992 julkaistun jutun otsikosta. Juttu liittyi presidentti Risto Rytin monumenttihankkeen aiheuttamaan kiistaan, jossa joukko suomalaisia järjestäytyi vaatimaan Rytille parempaa monumenttia.

Otsikko kuvaa hyvin sitä, miten monumenttihankkeisiin usein suhtaudutaan. Hankkeet aiheuttavat kuohahduksia, intensiivisiä, nopeasti syntyviä ja pian laantuvia kiistelyjä ja debatteja. Monet ihmiset kokevat monumentit kansallisina hankkeina, joiden koetaan heijastavan yhtenäistä kansallista identiteettiä, kulttuuria ja historiaa. Tällöin monumentteihin kohdistuvat kiistatkin nähdään Suomen kansan reagointina hankkeiden etenemiseen, kuten sitaatin sanavalinta kuuluu. Suomen kansan yksimielisyyden mielikuvaa tuottaa sitaatin sanavalinta, jossa Suomen kansalla on yksi ja yhteinen sydän. Sanavalinta heijastaa kokemusta siitä, että monumenttihankkeet ovat hyvin tunteisiin vetoava asia. Monumenttikiistoja käydään usein tunteella ja kiistoissa käytetään hyvin tunnepitoista sanastoa.

Abstract

This doctoral thesis in art history examines contemporary monuments erected in the 1990s for so called Great Men in Finland. The study focuses on the reception of the monuments and on the different meanings which are produced for the monuments in different kinds of texts in public discussions. The study applies the method of critical discourse analysis and takes as a case study nine monuments and the texts written about these monuments to a closer examination.

The goal of the study is to demonstrate how meanings and interpretations of the monuments are formed in monument discussions as textual and discursive processes. Discussions and debates on meanings and interpretations of the monuments also contain opinions, ideas and definitions about good art, valuable place, cultural memory and communality. The study aims to explore how these opinions, ideas and definitions are also formed as a textual and discursive practice. The research objects intertwine with the questions of power structures and hierarchies of the opinions and definitions.

The theoretical framework of the study rises from social constructivism. The methodological approach mixes Norman Fairclough´s critical discourse analysis and Pierre Bourdieu´s sociological ideas. From these theoretical and methodological starting points the analysis of the study is carried out on four levels. First the historical and social background of the monument debates and public discussions of the research period are explored. After that, the focus is shifted to the textual contexts of the debates and discussions. At this stage the contexts of production and reception of the texts are examined. In the discourse analysis of the empirical material, five different monument discourses are formulated. These discourses are nam