Kieli kasvattajana äidinkielen opetuksessa Venäjällä

5,00 

Kynkäänniemi, Marja
978-951-39-5522-9; 1459-4323
Jyväskylän yliopisto.
Jyväskylä studies in humanities (218)
2013

Venäläinen pedagoginen kulttuuri ja äidinkielen opetus sen osana poikkeaa suomalaisesta ja länsimaisesta opetuskulttuurista. Etenkin venäläisten maahanmuuttajien opetuksessa on hyödyllistä tietää, millaiseen pedagogiseen kulttuuriin venäläiset nuoret ovat sosiaalistuneet ja miten äidinkieltä on heille opetettu. Kynkäänniemi selvitti tutkimuksessaan äidinkielen oppiaineessa ilmenevää kasvatusta opetussuunnitelmien ja oppikirjojen tekstien ja tehtävänantojen avulla.

Venäläisessä äidinkielen opetuksessa halutaan kasvattaa tulevaa sukupolvea perinteisten venäläisten kulttuuriarvojen mukaisesti. Perinteisiä kulttuurin arvoja ovat patrioottisuus, henkisyys, yhteisöllisyys ja kansanomaisuus tai kansallinen omaperäisyys, ja ne näkyvät opetussuunnitelmissa ja oppikirjoissa, etenkin oppikirjojen teksteissä. Kynkäänniemi tarkasteli oppiainetta myös historiallisesta perspektiivistä. Hän tutki, miten pedagogiset dokumentit ja oppikirjat ovat muuttuneet Neuvostoliiton ajasta nykyaikaan siirryttäessä.

- Venäläisessä äidinkielen opetuksessa on nähtävissä neuvostoajoista nykyaikaan tietty vakaa jatkuva linja, joka pohjautuu 1800-luvun pedagogiikkaan. Neuvostoaikaistenkin pedagogisten tekstien läpi kulkee traditionaalisen pedagogiikan linja huolimatta poliittisesta ideologiasta, joka teksteissä oli voimakkaasti läsnä, Kynkäänniemi toteaa.

Patrioottisuus ja henkisyys pysyvät

Patrioottisuus on säilynyt pedagogisen kulttuurin arvona muinais-Venäjältä halki neuvostoajan nyky-Venäjälle. Nykyoppikirjojen tekstien patrioottisuuden ääni on hiljaisempi ja vaatimattomampi kuin neuvosto-oppikirjan paatoksellinen, julistava ja äänekäs neuvostopatrioottisuus. Henkisyys on nykyisissä pedagogisissa teksteissä sekä kristillissävyistä että ihmistä jalostavaa sivistyksellistä ja moraalista henkisyyttä. Neuvostoaikanakin henkisyyttä korostettiin niin suurten ja ylevien päämäärien kuin tavallisen ihmisen hyvien ominaisuuksien ja käyttäytymisen tavoittelussa.

Sankaruus, uskollisuus isänmaalle ja isänmaan palveleminen, rohkeus, sivistyneisyys, työteliäisyys ovat ihmisen henkisyyttä kuvaavia keskeisiä ominaisuuksia. Yhteisöllisyys koostuu oppikirjoissa isänmaanrakkaudesta, perheestä ja ystävistä. Sovun luominen perheessä ja ystävien kesken ovat tärkeitä yhteisöllisyyden piirteitä. Kansallinen omaperäisyys tai kansanomaisuus tulee ilmi oppikirjojen teksteinä käytetyistä sananlaskuista ja kansanennustuksista ja muista kansanpedagogiikan teksteistä. Kaikki venäläisen kulttuurin arvot limittyvät toisiinsa, niin että ne eivät ole selvästi eroteltavissa, mutta patrioottisuus näyttäisi kuitenkin olevan läpäisevänä piirteenä kaikissa pedagogisen kulttuurin arvoissa.

Ihanteena norminmukainen kieli

Pedagogisissa teksteissä, niin neuvostoaikaisissa kuin nykyisissä opetussuunnitelmissa ja -oppikirjoissa, näkyy voimakas pyrkimys normatiivisuuteen ja ihanteellisuuden tavoitteluun. Kieltä pitää käyttää "oikein", normien mukaisesti, ja poikkeamat norminmukaisesta kielestä, kuten slangi ja neuvostoaikana myös murteet, eivät ole "kaunista" kieltä eikä niitä ole soveliasta käyttää. Normien ihanne on peräisin tunnetuilta klassikkokirjailijoilta, joiden tekstejä oppikirjoissa suositaan. Ihanteellisuus tulee esiin myös oppikirjojen taidekuvissa. Venäjällä kieli on jotain erityistä, sillä 1800-luvulta peräisin oleva ajattelu kielestä kansan ja sen historian yhteyden rakentajana elää vielä nykyäänkin, kun muualla Euroopan maissa tämä näkemys on jäänyt historiaan, romantiikan ja nationalismin aikaan. Tämäkin ajattelu liittyy ihanteellisuuteen: kielen avulla halutaan rakentaa nyky-Venäjällä yhtenäisyyttä.

 

13 varastossa

Lisätiedot