Kanoninen kumous

5,00 

Pentti Saarikosken 1960-luvun lyriikan poliittinen runousoppi
Ylitalo, Riikka
978-951-39-6332-3; 1459-4323
Jyväskylän yliopisto.
Jyväskylä studies in humanities (264)
2015

Riikka Ylitalo tutkii väitöskirjassaan Pentti Saarikosken 1960-luvun poliittista runoutta. Tutkimus perustuu ajatukselle, että Saarikoski hyödynsi lyriikassaan runouden keinoja poliittisten arvojen ilmaisemiseen. Näitä keinoja ovat puhuja, kuvallisuus ja intertekstuaalisuus eli tekstienvälisyys sekä avantgardistiset kirjoitusmenetelmät, kuten kollaasi ja montaasi.

- Väitöskirjani on ensimmäinen laaja tutkimus Saarikosken 1960-luvun runoista, Ylitalo selvittää.

- 1960-luvulla kirjoitetun yhteiskunnallisen runouden tutkimus on ylipäänsä ollut yllättävän vähäistä. Tutkimus hyödyttää myös laajemmin kirjallisuuden poliittisten ulottuvuuksien tutkimusta, väittelijä lisää.

Runot sekä jatkavat perinnettä että rikkovat sitä

Pentti Saarikoski julkaisi 1960-luvulla seitsemän runokokoelmaa. Ne muodostavat kehityskaaren, jossa Maailmasta-kokoelman hienovarainen poliittisuus muuttuu teosten Mitä tapahtuu todella? (1962) ja ääneen (1966) propagandistiseksi kommunistiksi julistautumiseksi ja lopulta poliittisen pettymyksen käsittelyksi Katselen Stalinin pään yli ulos -kokoelmassa (1969). Kokoelma Kuljen missä kuljen (1965) on Saarikosken poliittisen runousopin kannalta tärkeä erityisesti siksi, että siinä tarkastellaan kirjailijan yhteiskunnallista asemaa.

- Saarikosken poliittisissa runoissa estetiikka ja politiikka yhdistyvät, Ylitalo kertoo.

Runojen poliittisuus tarkoittaa hänen tutkimuksessaan sekä runojen yhteiskunnallisuutta että niiden tapaa uudistaa runokieltä. Tiedetään, että Saarikoski irtautui 1950-lukulaisesta modernismista lopullisesti Mitä tapahtuu todella? -kokoelmassa. Aiemmin ei ole kuitenkaan analysoitu sitä, että niin modernismin kuin avantgardenkin keinovaroja käytetään Saarikosken runoissa poliittisiin tarkoituksiin.

Saarikoski ei vain riko kirjallista perinnettä, vaan myös jatkaa sitä. Esimerkiksi klassikkoteokset Catulluksen runoista Raamattuun nähdään Saarikosken runoissa sekä menneisyyden taideteoksina että poliittisten arvojen ilmaisemisen välineinä. Tutkimuksessa kutsutaankin Saarikosken 1960-luvun runousoppia ”kanoniseksi kumoukseksi”, joka yhtäältä tiedostaa kaanonin merkityksen ja toisaalta irtisanoutuu siitä vallankumouksellisesti.

Keskiössä runot, ei julkinen imago

Saarikoski, joka kuoli nuorena, tunnetaan boheemista elämäntavastaan. Siihen kuuluivat alkoholismi ja useat naissuhteet. Hän oli myös yksi ensimmäisistä suomalaisista ”mediakirjailijoista”, joka esitteli mielellään elämäänsä lehtien palstoilla. Ylitalo on kuitenkin väitöksessään keskittynyt Saarikosken teksteihin ja niistä luettavissa olevaan runousoppiin.

10 varastossa

Lisätiedot