Itsestä kiinni

5,00 

Etnografinen tutkimus työikäisten laitoskuntoutuksesta
Ylilahti, Minna
978-951-39-5231-0; 0075-4625
Jyväskylän yliopisto.
Jyväskylä studies in education, psychology and social research (469)
2013

Ikääntyminen, työelämä ja ikääntyvien ihmisten toimintakyky sekä myös työikäisten kuntoutus ja sen kehittäminen ovat ajankohtaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Ylilahden etnografisessa tutkimuksessa lähestytään ASLAK- ja TYKY -kuntoutusta sekä näihin kytkeytyvää kuntoutustyötä kuntoutujien ja kuntoutustyöntekijöiden kokemusten ja määritelmien kautta. Tutkimuksessa havaittiin, että kuntoutujien suhtautuminen ja sitoutuminen kuntoutumiseen vaihtelee paljon.

Ylilahden tutkimus käynnistyi yliopiston ja Kuntoutumis- ja liikuntasäätiö Peurungan yhteistyöprojektin rahoittamana. Tarve juuri laadulliselle, kuntoutuksen kentällä tehtävälle tutkimukselle on selkeä. Ymmärtämällä kuntoutusta kokonaisvaltaisemmin voidaan kehittää ja haastaa vallitsevia ajattelu- ja toimintatapoja.

Kuntoutus ei tarkoita kaikille kuntoutujille samaa asiaa. Kuntoutujat tulevat kuntoutujaryhmiin erilaisista elämäntilanteista ja erilaisilla odotuksilla. Tutkimuksessa havaittiin, että kuntoutujien orientoituminen ennaltaehkäisevään kuntoutukseen vaihteli paljon. Joillekin kuntoutus tarkoitti viihteellistä irtiottoa arkisesta elämästä tai pikadieettimäistä rutistusta kun taas vastaavasti toisille kuntoutus saattoi olla ratkaiseva kimmoke jonkin uuden asian aloittamiselle.

Varhaiskuntoutukseen liittyy lisäksi myös ajatus saadusta etuudesta, joka voi vaikuttaa siihen, että osa kuntoutujista suhtautuu kuntoutukseen pinnallisesti. Jotkut kuntoutujat liittävät oman kuntoutumisensa kiinteästi laitosjaksoihin, jolloin juopa arkielämän ja laitoksen välillä korostuu. Jotkut kuntoutujat kokevat varhaiskuntoutuksen tilanteena, johon tuovat kaikki ongelmansa. Osa kuntoutujien kokemista ongelmista onkin vaikeita, niihin ei kuntoutuksen kautta voida vaikuttaa, mutta tilanteena kuntoutus voi edesauttaa sitä, että yksilö aktivoituu ottamaan haltuun omaa elämäänsä.

Osa kuntoutujista kokee tarvitsevansa jonkinlaista muutosta elämänsä suuntaan, vaihtoehtoisia näkemyksiä, virikkeitä tai neuvoja totuttuihin toimintatapoihin. Tähän tarpeeseen varhaiskuntoutus kytkeytyy yhtenä mahdollisena itsensä tutkimisen areenana. Myös laitosympäristö erilaisine toimintoineen on kuntoutujista mielenkiintoinen ja toisaalta elämyksellinen.

Kuntoutuksen aikana muodostuvat sosiaaliset suhteet vaikuttavat kuntoutusprosessiin paljon. Hyvä ryhmä edesauttaa yksilöiden prosessia mutta ryhmä voi toisaalta toimia myös kuntoutusprosessia haittaavasti. Ryhmästä onkin hyötyä silloin, kun se on muodostunut hyväksi. Usein ryhmäprosesseja on vaikea ennakoida ja hyvän ryhmän ja etenkin ryhmähengen syntyminen on sattumanvaraista. Asetelma, jossa ihmiset työstävät omia tavoitteitaan ja reflektoivat elämäntilannettaan, on sekä kuntoutustyön että kuntoutujien kannalta haastava. Kuntoutujan rooliin asettuminen ei aina ole helppoa.

Kuntoutustyö on ihmissuhdetyötä, jossa joudutaan operoimaan pitkälti kuntoutujien kertomusten ja kokemusten tasolla. Kuntoutustyöntekijä voi kokea suhteensa kuntoutujien ja työyhteisöjen tilanteisiin etäiseksi. Kuntoutustyöntekijöiden panos varhaiskuntoutuksessa on kuitenkin olennainen. Ohjaajat tuovat kuntoutukseen esimerkiksi ihmisläheisyyttä.

-Ajatus ikääntyvän ja ikääntyneen työntekijän kategoriasta kantaa merkitystä eri tavoin rappeutuvasta työ- ja toimintakyvystä. Ikää, kuntoisuutta ja työelämän kytköstä lähestytään paljolti riskiajattelun kautta, jossa yksilö näyttäytyy lähtökohtaisesti erilaisten ongelmien kantajana, Ylilahti huomauttaa.

 

1 varastossa

Lisätiedot