Isien ja tyttärien kertomuksia yksinhuoltajaperheestä

5,00 

Tuovinen, Paula
978-951-39-5748-3; 0075-4625
Jyväskylän yliopisto.
Jyväskylä studies in education, psychology and social research (500)
2014

Paula Tuovinen tutki väitöskirjassaan miesten yksinhuoltajuutta yhdeksän yksinhuoltajaisän haastattelun ja yksinhuoltajaisien kasvattamien tyttärien elämäkerrallisiin tekstien kautta. Niitä on yhteensä 29. Kaksitoista kirjoitelmaa sijoittuu 1940-60-luvuille ja 17 kirjoitelmaa 1970-80-luvuille. Isät ja tyttäret ovat eri perheistä. Tutkimuksen metodologisena lähestymistapana on narratiivisuus.

- Isien ja tyttärien kertomukset ovat ainutlaatuisia, mutta ne heijastavat jotakin yhteiskunnasta, sen jatkuvuuksista ja muutoksista, Paula Tuovinen luonnehtii. Hän luokittelee kertomukset kuuteen tyyppiin sen mukaan, kuinka isien yksinhuoltajuus kuvataan.

Yksinhuoltajaksi jäämistä voidaan kuvata esimerkiksi menetyksenä, josta toipuminen kestää pitkään. Näissä toipumistarinoissa (2kpl) keskeinen juoni on ydinperheen ja parisuhteen menetys ja uuden elämän rakentaminen entisen tilalle. Positiivisen käänteen -tarinoissa (3 kpl) ero ja yksinhuoltajuus aletaan nähdä positiivisena asiana vaikean parisuhteen jälkeen.

Yksinhuoltajaisäksi omasta tahdosta -tarinoissa (joita 4 kpl) korostuu isän vahva sitoutuminen lapsiin. Vastuu lapsista antaa miehille valtaa ja itsenäisyyttä toteuttaa omaa vanhemmuutta haluamallaan tavalla ja jatkaa kiinteää ja läheistä suhdetta lapsiin.

äidin poissaoloa ei nähdä vain menetyksenä

Tyttäret kuvaavat isän huoltoon jäämistään sekä positiivisena että negatiivisena asiana. Tyttäret kertovat muun muassa kilvoittelutarinoita (7), joissa äidin menetys nähdään kokemuksena, joka on vahvistanut ja opettanut jotakin.

Aika monet tyttäristä kertovat selviytymistarinoita (9), joissa korostuu se, että isä ei kyennyt syystä tai toisesta ottamaan vastuuta lapsista tai osannut luoda lapsiin läheistä suhdetta. Kertojat kuvaavat lapsuuskokemuksiaan selviytymiseksi ja suoriutumiseksi.

Toisenlainen perhe -tarinat (10 kpl) ovat tunnelmaltaan onnellisempia kuin muut. Niissä sukupuolitapaisuuksia kyseenalaistetaan muita selkeämmin ja korostetaan isän antamaa hoivaa. Isät kuvataan kodin kentällä aktiivisina toimijoina, jotka olivat opetelleet lasten- ja kodinhoitotaitoja jo ennen yksinhuoltajuutta ja heillä oli halua pärjätä yksinhuoltajana.

Kertomuksissa korostuu, että tutkituissa perheissä eletään tavallista lapsiperheen arkea. Arjessa pärjäämistä edesauttavat lasten- ja kodinhoidon hallitseminen ja toimiva suhde muualla asuvaan vanhempaan. Merkitystä on myös sillä, millä tavoin isä on tullut yksinhuoltajaksi: omien valintojen vai olosuhteiden pakosta.

 

2 varastossa

Lisätiedot