Inlärning och behärskning av svenskans verb- och adjektivböjning samt negationens placering hos …

5,00 

Inlärning och behärskning av svenskans verb- och adjektivböjning samt negationens placering hos finska grundskoleelever

Paavilainen, Marika
978-951-39-6294-4; 1459-4323
Jyväskylä universitet.
Jyväskylä studies in humanities (260)
2015

Yläkoululaiset hallitsivat parhaiten verbin perusmuodon käytön apuverbien yhteydessä (esim. kan hoppa; osaa hyppiä). Toiseksi parhaiten oppilaat selvisivät perfektimuodoista (esim. har simmat; on uinut) kun taas preesens (esim. Flickan läser; tyttö lukee) hallittiin huonoiten.

Tulokset selviävät Marika Paavilaisen väitöskirjatutkimuksesta, jossa tarkastellaan miten yläkoululaiset hallitsevat ruotsin verbien ja adjektiivien taivutuksen sekä kieltosanan sijoittamisen lauseisiin. Lisäksi työssä tutkittiin, mitä muotoja oppilaat käyttävät oikeiden muotojen sijaan ja opitaanko eri kielioppirakenteet siinä järjestyksessä kuin nk. prosessoitavuusteoria ennustaa. Tutkimusmateriaali on kerätty käyttämällä suullisia testejä. Ruotsin kielen oppimista yläkoulussa on Suomessa tutkittu aiemmin vain vähän.

Perusmuodon hyvään hallintaan voivat vaikuttaa oppikirjojen sanastot, joissa kyseinen muoto toimii hakusanana. Perusmuotoa käytetään myös lähtökohtana muita aikamuotoja muodostettaessa. Preesensmuotojen heikko hallinta johtui siitä, että oppilaat taivuttivat monet verbit lisäämällä niihin päätteen -ar silloinkin kun oikea pääte olisi ollut -er. Oppilaat käyttivät verbin perusmuotoa myös usein sekä preesensin (esim. Flickan läsa; tyttö lukea) että perfektin sijaan (Pojken har simma; poika on uida).

Myös adjektiiveista hallittiin parhaiten perusmuoto, jota käytetään en-sukuisten sanojen kanssa. Toiseksi helpointa oppilaille oli monikkomuodon käyttö ja vaikeinta t-muodon käyttö ett-sukuisten sanojen yhteydessä. Perusmuoto on yleisin ruotsin kielessä, koska suurin osa substantiiveista on en-sukuisia. Monikkomuodon helppous puolestaan johtuu siitä, että merkitysero yhden ja monen välillä on selkeämpi kuin ero substantiivin en- ja ett-suvun välillä. Oppilaat käyttivät adjektiivin perusmuotoa usein sekä monikko- että t-muodon sijaan.

Oppilaat hallitsivat kieltosanan paikan huomattavasti paremmin pää- kuin sivulauseissa. Päälauseista helpoimpia olivat ne, joissa oli sekä apuverbi että perusmuoto, sivulauseista ne, joissa oli vain yksi pääverbi.

Analyyseistä kävi ilmi mm. että peruskoululaisten oppiminen ei noudattanut täysin prosessoitavuusteorian ennustamaa järjestystä. Sen mukaan preesens opitaan ennen muita verbimuotoja mutta peruskoululaiset oppivat ensin perusmuodon. Tulokseen saattaa vaikuttaa perusmuodon ylikäyttö. Osa oppilaista käytti lähes poikkeuksetta taivuttamattomia muotoja ja tästä johtuen he näyttivät hallitsevan myös apuverbi + perusmuoto -rakenteen.

Tutkimus antaa tietoa rakenteiden hallinnasta, niissä esiintyvistä tyypillisistä virheistä sekä eri rakenteiden vaikeudesta suhteessa toisiinsa. Tietoa voi hyödyntää esim. opetuksessa ja oppikirjojen laadinnassa. Kieliopin opetuksen voi esim. aloittaa helpommilla rakenteilla ja kiinnittää myöhemmin enemmän huomiota haastavampiin rakenteisiin. Oppikirjatekstien olisi hyvä sisältää myös vaikeampia muotoja ja rakenteita.

 

14 varastossa

Lisätiedot