Ihminen julkisessa maailmassa

5,00 

Näkökulmia julkista toimijaa ja julkison muodostumista koskeviin käsityksiin
Ripatti-Torniainen, Leena
978-951-39-5135-1; 1459-4323
Jyväskylän yliopisto.
Jyväskylä studies in humanities (201)
2013

Suomessa historiallisesti keskeinen toimija ja kansalaisuuden käsittämisen tapa, sivistyskansalainen, jäi syrjään suomalaisen ammattijournalismin tutkimuksessa 1990-luvulla, sanoo Leena Ripatti-Torniainen journalistiikan väitöskirjassaan.

Suomalaisessa ammattijournalismin tutkimuksessa toteutui 1990-luvulla kehitystyö, jonka osana Suomeen juurrutettiin Yhdysvalloista otetun esikuvan innoittamana kansalaisjournalismi-niminen reformi, muodostettiin uusi julkisesti ja poliittisesti toimintakykyistä ”yleisöä” kuvaava käsite ja ryhdyttiin korostamaan julkisen keskustelun tutkimusta. Leena Ripatti-Torniainen analysoi, millaisiin käsityksiin journalismin äärellä olevasta toimijasta kehitystyö perustui Yhdysvalloissa ja Suomessa.

Maineikas yhdysvaltalainen 1990-luvun public journalism -reformi sai sysäyksensä käsityksestä, jonka mukaan journalismin ja politiikan keskeinen kollektiivinen toimija, julkisuuteen suuntautuva ja poliittisesti toimintakykyinen erityinen ”yleisö” (the public), oli väistynyt yksityiselämään keskittymisen tieltä. Yhdysvaltalaisreformi otti ammattijournalismissa käyttöön aikuiskasvatuksellisia menetelmiä ihmisten julkisen ja poliittisen toimintakyvyn ja vastuun rohkaisemiseksi. Tätä tavoitetta reformi pyrki edistämään myös kulttuurisia yhdessä olemisen ja sosiaalisen toiminnan muotoja järjestämällä ja tukemalla. Public journalism -reformin varhaisissa teksteissä toimittajalla onkin aikuiskasvatuksellinen työnkuva, mikä merkitsee samalla uusien ammattieettisten kysymysten korostumista toimittajan työssä.

Suomalainen 1990-luvun kehitystyö ammattijournalismin tutkimuksessa lähti liikkeelle hallintokulttuurin, poliittisen järjestelmän ja poliittisen julkisuuden tasosta. Suomalaisessa ammattijournalismin tutkimuksessa toteutui linjaus, joka korosti kansalaisten osallisuutta, aloitteellisuutta ja taitoa argumentoida poliittisessa keskustelussa ja poliitikkoihin ja virkamiehiin päin. Suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan kehittymistä voimakkaasti leimannut käsitys sivistyksestä ja sivistyskansalaisuudesta jäi tunnistamatta ja hyödyntämättä työssä, jossa julkisen yhteiskunnallisen toimijan hahmottamiseen suunnattiin erityistä huomiota.

Leena Ripatti-Torniainen esittää, että kansalaisuus kannattaisi suomalaisessa ammattijournalismissa mieltää sivistyskansalaisuutena, jossa inhimillisenä olentona ihmisten yhteisessä maailmassa elävä ja kulttuurisesti osallinen ihminen ja poliittinen kansalainen ovat toisistaan erottamattomat, eikä kulttuurisen ja poliittisen julkisuuden välille muodostu niin jyrkkää eroa, kuin journalismin tutkimuksessa on usein vedetty. Journalismin käytännöissä tämä tarkoittaa laaja-alaisen julkista maailmaa ja julkista toimijaa koskevan näkemyksen toteuttamista, jonka myötä yhteiskuntaa kyseenalaistavaa ja uudistavaa toimintaa osataan hahmottaa poliittista julkisuutta laajemmalta.

Avoimen, kriittisen ja suvaitsevan poliittisen julkisuustilan päämäärätietoisen luomisen rinnalla osoitetaan ammattijournalismissa silloin määrätietoista kiinnostusta taiteeseen ja kulttuuriin sen kaikessa laaja-alaisuudessa, pidetään esillä inhimillisen elämän kokemuksia ja kysymyksiä sekä ihmisyksilön jäsenyyttä ja vastuuta paitsi poliittisessa järjestelmässä ja valtiossa, myös ihmisyhteisöissä ja ihmiskunnassa.

 

20 varastossa

Lisätiedot