Highly educated women in Tanzania

5,00 

Constructing educational well-being and agency
Okkolin, Mari-Anne
978-951-39-5439-0; 0075-4625
University of Jyväskylä.
Jyväskylä studies in education, psychology and social research (483)
2013

Mahdollisuuksien tasa-arvon saavuttamiseksi koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa tarvitaan opiskelijoiden ja mikrotason kokemuksia ja näkemyksiä. Makrotason koulutuspoliittinen tietopohja ja kouluympäristöissä operoiva tutkimus eivät tavoita todelliseen koulutukselliseen tasa-arvoon vaikuttavia prosesseja ja niiden monimuotoisuutta. Tämä käy ilmi Mari-Anne Okkolinin väitöstutkimuksesta, johon hän haastatteli korkeasti koulutettuja tansanialaisia naisia.

- Vuonna 2006, jolloin tapasin tutkimustani varten haastattelemani naiset ensimmäisen kerran, noin kolmasosa tansanialaisista maisterintutkinnon suorittajista oli naisia, Okkolin taustoittaa.

- Tilastojen mukaan tuolloin ainoastaan kaksi prosenttia koko väestöstä oli korkeakouluopiskelijoita. Näin ollen ei ole kovinkaan tavanomaista, että tansanialaiset naiset suorittavat yliopisto-opintoja, vaan 'vain yksi miljoonasta' saavuttaa korkeimman koulutusasteen. Haastattelemani naiset kuuluivat tähän pieneen, poikkeuksellisten naisten joukkoon, Okkolin kertoo.

Tutkimuksessaan Okkolin kuvasi ja analysoi kymmenen korkeasti koulutetun naisen kokemuksia ja näkemyksiä siitä, miten he onnistuivat kouluttautumaan. Yleisesti ottaen kehitykseen, koulutukseen, sukupuoleen ja tasa-arvoon liittyvä tutkimus keskittyy tyttöjen ja naisten kohtaamiin ongelmiin ja haasteisiin. Niistä poiketen Okkolinin tutkimus nostaa esiin tekijöitä, jotka mahdollistavat naisten koulutuksellisen uran rakentumisen. Tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan naisten koulukokemuksia sekä heidän perheidensä ja laajemman sosiaalisen ympäristön arkipäivän rakentumista ja käytänteitä, jotka heijastelevat laajempia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia näkemyksiä tyttöjen ja naisten koulutuksesta - toisin sanoen siitä, mikä on odotusten ja oletusten mukaista kouluttautumista.

Koulu, koti ja koulumenestys

Haastatellut naiset kokivat kouluympäristönsä erittäin tärkeäksi. Tällä he tarkoittivat oppimiseen kannustavaa yleistä ilmapiiriä, muita oppilaita ja ystäviä sekä rauhallista oppimisympäristöä ilman kiusaamista ja häirintää. Lisäksi mahdollistava kouluympäristö merkitsi heille sisällöllisesti ja pedagogisesti taitavia opettajia, joilla oli myös kyky tukea tyttöjen ja naisten omakuvan ja itsetunnon rakentumista. Mahdollistava kouluympäristö viittasi naisten tarinoissa myös fyysiseen ympäristöön ja infrastruktuuriin, esimerkiksi 'riittävään' määrä pulpetteja, tuoleja ja oppimisvälineitä, mahdollisuuteen ruokailla koulussa, veden saatavuuteen sekä erillisiin tyttöjen ja poikien saniteettitiloihin.

Naisten mahdollisuus koulunkäyntiin ja kouluttautumiseen perustui merkittävästi heidän perheidensä taloudelliseen ja moraaliseen tukeen. Kaikki haastateltavat kertoivat mittavista taloudellisista haasteista, joista huolimatta sekä tyttöjen että poikien koulutukseen panostettiin koulutuksen itseisarvon ja välineellisen arvon vuoksi. ”Voin antaa sinulle vain koulutuksen, mitään muuta meillä ei ole sinulle jättää”, kertoivat ”Hanifa” ja ”Amana”, kaksi tutkimukseen osallistuneista naisista, vanhempiensa todenneen. Naiset eivät esiinny tutkimuksessa omilla nimillään.

Naisten koulutuksellinen ura rakentui merkittävässä määrin heidän erityisen hyvän koulumenestyksensä ja henkilökohtaisen motivaationsa ja sitkeytensä varaan, mitä kaikki edellä kuvatut kouluun ja perheeseen liitetyt mahdollistavuustekijät vahvistivat. Kuitenkin heidän mahdollisuutensa tehdä itse omia koulutusvalintoja ja omaa elämää koskevia päätöksiä olivat hyvin rajalliset.

11 varastossa

Lisätiedot