Exercise for bone and cartilage in postmenopausal women with mild knee osteoarthritis

5,00 

Multanen, Juhani
978-951-39-6563-1; 0356-1070
University of Jyväskylä.
Studies in sport, physical education and health (235)
2016

Vaihdevuosi-iän ohittaneet naiset, joilla voi olla sekä osteoporoosin (luukato) että nivelrikon riski, voivat harrastaa turvallisesti luustoa ja toimintakykyä ylläpitävää intensiivistä hyppelytyyppistä liikuntaa. Juhani Multanen havaitsi tämän väitöskirjatutkimuksessaan, jossa selvitettiin asteittain kovenevan hyppelyharjoittelun vaikutuksia luustoon, rustoihin, nivelrikon oireisiin sekä suorituskykyyn vaihdevuodet ohittaneilla naisilla, joilla on lievä polven nivelrikko.

Luut vahvoiksi hyppelyllä ja nopeilla suunnanmuutoksilla

Luuston kannalta tehokkaan liikunnan tulee sisältää kehoon kohdistuvaa isku- ja tärähdystyyppistä kuormitusta (hyppelyharjoittelua) sekä nopeita suunnanmuutoksia. Tämänkaltaisen kuormituksen on aiemmin ajateltu olevan haitallista nivelrustolle, joskaan asiaa ei ole koskaan tieteellisesti osoitettu.

Tutkimus osoitti, että harjoittelu lisäsi reisiluun kaulan mineraalimassaa ja lujuutta sekä paransi fyysistä suorituskykyä, kuten lihasvoimaa ja tasapainoa, jotka ovat tärkeitä kaatumisriskin vähentämisessä. Tutkimuksen päälöydös oli, että säännöllinen asteittain koveneva hyppelyharjoittelu ei aiheuttanut muutoksia polvirustoon, eli harjoittelu oli turvallista nivelille alkaneesta nivelrikosta huolimatta. Kahdentoista kuukauden harjoittelu toteutui erittäin hyvin. Harjoittelu ei aiheuttanut polvikipua tai nivelen jäykkyyttä.

- Polven alkavasta nivelrikosta huolimatta vaihdevuosi-iän ohittaneet naiset voivat ja heidän kannattaa harrastaa progressiivisesti etenevää luustoa ja toimintakykyä ylläpitävää ja vahvistavaa liikuntaa, Multanen tiivistää.

Rustot kestävät kovaa kuormitusta

Tutkimushenkilöiksi ilmoittautuneista, polvikivusta kärsivistä 50-65-vuotiaista naisista seulottiin 80 naista, jotka arvottiin joko harjoitteluryhmään tai verrokkiryhmään. Harjoitusryhmäläiset harjoittelivat ohjatusti kolme kertaa viikossa vuoden ajan verrokkiryhmän jatkaessa tavanomaista liikuntaansa. Tutkittavien lievä polven nivelrikko varmistettiin röntgenkuvauksella ennen tutkimuksen alkua. Liikunnan vaikutusta reisiluun kaulan rakenteeseen ja lujuuteen mitattiin DXA-laitteella ja polvinivelen ruston biokemiallista koostumusta arvioitiin ruston kuvantamiseen kehitetyillä dGEMRIC- ja T2 relaksaatioaikamagneettikuvausmittauksilla.

- Nivelrikon alkuvaiheeseen liittyy proteoglykaanimolekyylien katoa ja kollageenisäikeiden hajoamista nivelrustossa. Aiemmin on epäilty että luustolle suotuisa hyppelytyyppinen harjoittelu kiihdyttää näitä patologisia prosesseja. Tutkimuksemme osoitti, ettei harjoittelulla ollut vaikutusta ruston biokemialliseen koostumukseen, eli rustot kestävät kovaakin kuormitusta, kunhan harjoittelun koventaminen maltetaan toteuttaa asteittain, Multanen toteaa.

Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Keski-Suomen keskussairaalan ja Oulun yliopiston lääketieteen tekniikan laitoksen kanssa.

 

9 varastossa

Lisätiedot