An emotional framework in foreign language pedagogy

5,00 

Facing the Postmethod challenge
Caruso, Giuseppe
978-951-39-6249-4; 1459-4323
University of Jyväskylä.
Jyväskylä studies in humanities (257)
2015

Caruson väitöstutkimus korostaa inhimillisten tekijöiden merkitystä vieraan kielen opetuksessa mekaanisten ja standardoitujen lähestymistapojen sijaan. Väitöskirjassa esitellään Jyväskylän yliopistossa tehty pedagoginen kokeilu, jonka avulla tutkittiin Caruson tunneseikat huomioonottavaa opetustapaa, niin kutsuttua emotionaalista viitekehystä. Kokeilu toteutettiin kahdella italian ja kahdella norjan kielen kursseilla vuosina 2007-2011. Tutkimuksen perusteella tunteisiin keskittyminen oppitunnilla herättää positiivisia tuntemuksia niin opettajassa kuin oppijoissakin, mikä puolestaan tehostaa pedagogista prosessia.

Caruson emotionaalinen viitekehys keskittyy erityisesti kolmeen asiaan: huumoriin, lauluihin ja sanaleikkeihin, esimerkiksi arvoituksiin. Vaikka näitä emotionaalisia keinoja on jo pitkään hyödynnetty vieraan kielen opetuksessa, on niitä käytetty lähinnä ajankäyttöaktiviteetteina ja pääasiassa nuorten oppijoiden kanssa. Caruson emotionaalisessa viitekehyksessä niiden rooli on keskeinen, ja ne ovat aikuistenkin kielenoppijoiden oppituntien perusta. Caruson tutkimuksen mukaan oppijoiden mielenkiintoa voidaan pitää yllä esimerkiksi siten, että arvoituksen tai kaskun loppuratkaisun kertomista viivästetään. Hänen emotionaalisessa viitekehyksessään opettajien motivaatio on yhtä tärkeä kuin oppijoiden, koska ainoastaan motivoitunut opettaja voi motivoida oppijoita.

Lähes kaikki kokeiluun osallistuneet oppijat kommentoivat kokemusta hyvin positiivisesti. Vaikka Caruson emotionaalinen viitekehys osoittautui pedagogisesti onnistuneeksi, sitä ei tule soveltaa mekaanisesti ja automaattisesti muihin konteksteihin. Caruson tavoitteena ei ole antaa seurattavaa pedagogista mallia, vaan tarjota kokemuksensa pohdittavaksi muille opettajille ja näyttää, miten hyödyllistä tunteiden huomioiminen voi vieraiden kielen opetuksessa olla. Tavoitteena on kannustaa opettajia luomaan oma emotionaalinen viitekehyksensä, joka ottaa huomioon heidän opetuskontekstinsa ja heidän oman persoonallisuutensa.

Työssään Caruso käsittelee myös terminologiakysymyksiä ja tarjoaa niihin uusia tulkintoja. Hän esimerkiksi kritisoi ongelmanratkaisun käsitettä vieraan kielen pedagogiikassa ja ehdottaa termiä “premethod” kuvaamaan kieliopin ja kääntämisen käyttöä kielenopetuksessa ennen systemaattisempien lähestymistapojen nousua 1950-luvulla.

 

15 varastossa

Lisätiedot