Adolescents career goals in social context

5,00 

Tynkkynen, Lotta
978-951-39-5068-2; 0075-4625
University of Jyväskylä.
Jyväskylä studies in education, psychology and social research (461)
2013

Lotta Tynkkynen tarkasteli nuorten työhön ja opiskeluun liittyviä tavoitteita heidän siirtyessään peruskoulusta toisen asteen koulutukseen ja edelleen työelämään ja jatko-opintoihin. Erityisesti hän oli kiinnostunut vanhempien ja muun sosiaalisen verkoston yhteydestä nuorten uratavoitteisiin. Lisäksi Tynkkynen tarkasteli, minkälaisia kehityspolkuja oli löydettävissä nuorten opintotoiveissa ja uratavoitteisiin liittyvässä pystyvyydentunteessa.

Tynkkynen osoitti vanhempien olevan merkittävässä roolissa nuorten opinto- ja työtavoitteiden asettamisessa. Valtaosa nuorista nimesi vanhemmat, erityisesti äidin, uratavoitteensa tukijaksi sekä peruskoulun lopussa että myös varhaisaikuisuudessa, kun nuoret olivat jo siirtyneet jatko-opintoihin ja työelämään. Lukioon hakeutuneet nimesivät useammin isän uratavoitteensa tukijaksi verrattuna vastaajiin, jotka jatkoivat peruskoulun jälkeen ammatilliseen koulutukseen.

Nuoret, jotka kokivat saavansa vanhemmiltaan tukea uravalinnoissaan, uskoivat uratavoitteidensa saavuttamiseen enemmän kuin vähemmän tukea saaneet. Samoin nuoret, jotka kokivat vanhempiensa toivovan heidän menevän lukiokoulutukseen peruskoulun jälkeen, asettivat todennäköisemmin haastavampia opintotoiveita itselleen. Vanhemmat, joiden kasvatukselle oli ominaista psykologisen kontrollin, kuten syyllistämisen käyttö, raportoivat matalampia opintotoiveita nuorensa suhteen.

Myös muut sosiaaliset suhteet voivat olla merkittäviä nuorten opintotavoitteiden kannalta. Nuoret, jotka nimesivät tyttö- tai poikaystävän tai opinto-ohjaajan tai opettajan uratavoitteensa tukijaksi peruskoulun lopussa, menivät todennäköisemmin ammatilliseen koulutukseen peruskoulun jälkeen. Kaiken kaikkiaan harva nimesi opettajansa tai opinto-ohjaajan uratavoitteensa tukijaksi.

- Nuorten opintotoiveissa ja pystyvyydentunteen kehityksessä oli löydettävissä erilaisia kehityspolkuja siirryttäessä peruskoulusta toisen asteen opintoihin ja edelleen työelämään ja jatko-opintoihin. Valtaosa piti kiinni opintotoiveestaan ja usko uratavoitteen saavuttamiseen säilyi vahvana. Nuorten opintotoiveet olivat hyvin kunnianhimoisia, sillä selvästi yli puolet tutkimukseen osallistuneista raportoi 20-21-vuotiaana tähtäävänsä ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkintoon Tynkkynen kertoo.

Vanhemmat tulisi ottaa paremmin mukaan urasuunnitteluun yläkoulun opinto-ohjauksessa, suosittelee Tynkkynen. Vaikka valtaosalla nuorista uratavoitteeseen liittyvä pystyvyydentunne säilyy vahvana opintosiirtymien aikana ja opintotoiveet näyttävät olevan selviä, oli joukossa myös niitä, joilla opintotoiveet muuttuivat. Samoin uratavoitteisiin liittyvässä pystyvyydentunteessa oli osalla vaihtelua siirryttäessä peruskoulusta jatko-opintoihin. Näillä henkilöillä oli usein myös enemmän ongelmia esimerkiksi toisen asteen opintojen loppuun saattamisessa. Nuorille täytyykin olla tarjolla riittävää tukea ja ohjausta uratavoitteiden asettamiseen ja saavuttamiseen myös peruskoulun päätyttyä.

- Tulokset herättävät myös kysymään, ovatko suomalaisnuoret liiankin kunnianhimoisia opintotoiveissaan ja kuinka tämä pitäisi huomioida opinto- ja uraohjauksessa, Tynkkynen pohtii.

Jyväskylän yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteishankkeena toteutettuun Finnish Educational Transitions -tutkimukseen osallistui seitsemän vuoden aikana yhteensä 858 nuorta. Toinen tutkimuksessa käytetty aineisto on Työterveyslaitoksen keräämä, jossa oli mukana yhteensä 1034 nuorta. Kiinnostuksen kohteena oli kuitenkin pääasiassa nuorten vanhemmilta kerätty aineisto, joka koostui 720 äidin ja 542 isän vastauksesta.

 

4 varastossa

Lisätiedot