Olet täällä

Vuorovaikutusosaaminen ja sen kehittyminen tutkijoiden työssä

Laajalahti, Anne
978-951-39-5617-2; 1459-4323
Jyväskylän yliopisto.
Jyväskylä studies in humanities (225)
2014

Anne Laajalahti tarkasteli väitöskirjassaan vuorovaikutusosaamista ja sen kehittymistä tutkijoiden työssä. Tutkimus tuotti uutta tietoa tutkijoiden vuorovaikutusosaamisen vaatimuksista, merkityksestä ja kehittymisestä sekä informaalista työssä oppimisesta.

Laajalahti havaitsi, että työn muutokset, epäkohdat ja keskinäiset jännitteet haastavat tutkijoiden vuorovaikutusosaamista.

- Heidän odotetaan tekevän yhteistyötä, pyrkivän yhteisiin päämääriin ja jakavan keskenään niin aineellisia kuin aineettomia resursseja. He ovat kuitenkin samaan aikaan pakotettuja kilpailemaan keskenään tieteellisestä meritoitumisesta, työpaikoista, tutkimusrahoituksesta ja muista resursseista, Laajalahti kuvaa.

- Erityisen haastava on tilanne, jossa kilpailua joudutaan käymään lähimpien kollegojen tai oman esimiehen kanssa.

Tutkimuksen mukaan väitelleiden työtehtävät ovat monipuolisempia ja vaativampia kuin tohtorikoulutuksen tavoitteissa hahmotetaan. Koska vuorovaikutusosaaminen on tutkijoiden työssä niin keskeisessä roolissa, on tärkeää, että sen kehittämiseen kiinnitetään huomiota jo tohtorikoulutuksessa.

Vaikutusta laatuun ja luotettavuuteen

Vaikka tutkijoiden työtä pidetään usein yksinäisenä, se on pitkälti viestintää ja yhteistyötä. Tutkimukseen osallistuneiden mukaan vuorovaikutusosaaminen voi vaikuttaa tutkijoiden urakehitykseen ja yhteisöön kiinnittymiseen sekä työn tuloksellisuuteen, laatuun ja luotettavuuteen. Sillä on vaikutusta myös tutkimuksen tieteelliseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen, työilmapiiriin, konflikteihin ja hyvinvointiin sekä maineeseen ja luottamukseen.

- Koska vuorovaikutusosaamisella on merkitystä uuden tiedon tuottamisessa ja tiedon levittämisessä sitä tarvitsevien käyttöön, vaikuttaa se osaltaan tieteellisen tutkimuksen tasoon, kansainväliseen kilpailukykyyn, näkyvyyteen ja arvostukseen, Laajalahti summaa.

Tutkittujen näkemykset eroavat sen suhteen, missä määrin he ajattelevat vuorovaikutusosaamisen olevan synnynnäistä, pysyvää ja kontrolloimattomissa olevaa ja missä määrin opittua, kokemuksien kautta muodostuvaa osaamista, joka voi kehittyä ja jota voidaan kehittää.

- Vuorovaikutusosaaminen ei ole kuitenkaan luonteenpiirre, vaan sen kehittyminen on elämänmittainen ja -laajuinen prosessi, jossa ei koskaan tulla valmiiksi, Laajalahti painottaa.

Myös kielteisistä kokemuksista voi oppia

Laajalahden mukaan vuorovaikutusosaamisen kehittymisen ja informaalin työssä oppimisen tukemisen haasteena on luoda samaan aikaan sekä turvalliseksi koettuja että silti virikkeellisiä, inspiroivia ja riittävän haastavia uusia oppimisen mahdollisuuksia tarjoavia tutkimus- ja oppimisympäristöjä. Yksittäisilläkin oppimiskokemuksilla voi olla kauaskantoisia seurauksia esimerkiksi tutkijoiden näkemyksiin viestinnästä, vuorovaikutuskäyttäytymiseen ja asenteisiin.

- Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää tutkimusympäristöjen, tutkijakoulutuksen sekä viestinnän formaalin koulutuksen kehittämisessä. Ne voivat auttaa muun muassa tunnistamaan, ymmärtämään ja johtamaan tutkijoiden vuorovaikutusosaamista sekä tukemaan sen kehittymistä informaalisti työssä oppimalla, Laajalahti listaa.

Anne Laajalahti lähestyi tutkimusaihettaan tarkastelemalla tutkijoilta (N=311) keräämäänsä kirjoitelma-aineistoa. Hän keräsi aineiston seitsemästä valtion tutkimuslaitoksesta sekä 14:stä Suomen Akatemian nimeämästä tutkimuksen huippuyksiköstä eri tieteenaloilla työskenteleviltä ja eri vaiheessa uraansa olevilta väitelleiltä tutkijoilta.

 

10,00 €
Varasto: 
4