Olet täällä

Vauraus, luotto, luottamus

Talonpoikien lainasuhteet Pohjanlahden molemmin puolin 1796-1830
Hemminki, Tiina
978-951-39-5849-7; 1459-4323
Jyväskylän yliopisto.
Jyväskylä studies in humanities (232)
2014

Tiina Hemminki vertaili tutkimuksessaan kahden pitäjän, suomalaisen Ilmajoen ja ruotsalaisen Nordmalingin talollisten varallisuus- ja velkasuhteita vuosina 1796-1830. Pääosin samankaltaisten yhteisöjen vertailu onnistui paitsi yhteneväisten aineistojen, myös niiden monipuolisen ja lähdekriittisen tarkastelun ansiosta.

Velkaantuminen oli 1800-luvun alun maaseudulla tavallista ja se kosketti koko yhteisöä. Ihmisten välisiin suhteisiin, luottamukseen ja maineeseen perustuvalla lainaamisella ylläpidettiin yhteisön toimintakykyä sekä edistettiin omaa etua ja asemaa.

Lainamarkkinat muuttuivat muodollisemmiksi

Talonpojat velkaantuivat 1800-luvun alussa monista syistä, kuten perityistä maatiloista, rästiin jääneistä veroista, hankinnoista kauppahuoneissa ja naapurien antamasta jokapäiväisestä avusta. Lainaaminen oli monimuotoista. Useat talonpojat olivatkin yhtä aikaa sekä velallisia että velkojia.

Lainamarkkinat perustuivat ihmisten välisiin luottamussuhteisiin. Velan myöntäminen tapahtui yleensä ilman kirjallista sopimusta, korkoa tai vakuuksia. Kuitenkin isoimmissa veloissa vaadittiin erilaisia takuita, ja niitä alettiin hiljalleen vaatia myös pienemmissä, aiemmin pelkästään vastavuoroiseen luottamukseen perustuvissa, lainasuhteissa.

- Siinä missä aiemmin pienet velat perustuivat yleensä sanalliseen sopimukseen yksityisten ihmisten välillä, velkakirjat ja kiinnitykset yleistyivät vähitellen myös näissä velkasuhteissa. Lainamarkkinoista alkoi tulla aiempaa muodollisempia jo 1800-luvun alussa, vaikka virallisia pankkeja ja rahoituslaitoksia ei maaseudulla vielä ollut, kertoo Hemminki.

Luottosuhteita ja omaisuutta tutkittava rinnakkain

Rahalla mitattavan omaisuuden näkökulmasta Pohjanlahden länsirannikon talonpojat olivat eteläpohjalaisia vauraampia, sen sijaan velkasuhteita molempien seutujen talonpojilla oli yhtä paljon.

Varallisuus- ja luottosuhteiden tutkiminen yksilötasolla on hedelmällistä.

- Jokaisen velkasuhteen taustalla oli tietty määrä aineetonta varallisuutta kuten luottamuksellisia suhteita, jota velanpyytäjä saattoi hyödyntää. Tämä tulisi muistaa myös nykypäivänä velkaantumista koskevissa keskusteluissa ja tutkimuksissa. Aineellinen ja aineeton varallisuus ovat edelleen tiiviissä suhteessa keskenään, ja kumpaakin on pidettävä yllä, Hemminki korostaa.

 

15,00 €
Varasto: 
5