Olet täällä

Uusiutuva energia ja energiajärjestelmän konsensus

Mekanisminen näkökulma liikenteen biopolttoaineiden ja syöttötariffin käyttöönottoon Suomessa
Salo, Miikka
978-951-39-5705-6; 0075-4625
Jyväskylän yliopisto.
Jyväskylä studies in education, psychology and social research (499)
2014

Salon väitös tarkastelee uusiutuvan energian käyttöönoton viimeaikaista kehitystä Suomessa. Työssä selitetään, miksi osa suomalaisen uusiutuvan energian resursseista on jäänyt mittavasta potentiaalistaan huolimatta pääosin käyttöönottamatta ja millä ehdoilla nyt tapahtumassa olevat muutoksen uusiutuvan energian käyttöönotossa ovat olleet mahdollisia.

Salon tutkimus osoittaa kuinka suomalainen konsensushakuinen energiapolitiikan valmistelu ja päätöksenteko muovaavat alkujaan potentiaalisesti radikaalit muutokset perinteiseen energiajärjestelmään paremmin sopiviksi. Samalla energiasektorin valtarakenteet säilyvät muuttumattomina.

Uusiutuva energia kaipaa tiukempaa valtion energiapoliittista ohjausta

Samoin kuin muillakin yhteiskuntapolitiikan sektoreilla myös energiasektorilla siirryttiin kokonaissuunnittelusta 1980- ja 1990-lukujen kuluessa kilpailun aikakauteen, johon valtion harjoittama sääntely sopi huonosti. Esimerkiksi pyrkimykset tuulivoiman valjastamiseen Suomessa 1990-luvun alussa olisivat onnistuakseen päinvastoin vaatineet valtion voimakkaampia toimia.

1990-luvun alkupuolella kansainväliset ilmastoneuvottelut vahvistivat ympäristökysymyksen painoarvoa nostaen sen teknisten ja taloudellisten argumenttien rinnalle myös suomalaisessa energiapolitiikassa. Kuitenkin jo 1990-luvun jälkipuoliskolla energiapolitiikka asemoitiin vankemmin osaksi elinkeinopolitiikkaa, minkä osana ydinvoima sai suomalaisessa energiapolitiikassa uusiutuvan energian sijaan keskeisimmän roolin myös kasvihuonekaasupäästöjen vähentäjänä.

Teollisuuden asema energiapolitiikassa on edelleen vahva

2000-luvulla paine energiasektorin muutokseen on tullut Suomen kansallisten rajojen ulkopuolelta Euroopan unionista. Suomessa tapahtui täydellinen suunnanmuutos liikenteen biopolttoaineiden edistämisessä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolessa välissä. Suurin syy tähän oli metsäteollisuuden kannan muuttuminen myönteiseksi suhteessa toisen sukupolven puusta valmistettaviin liikenteen biopolttoaineisiin.

Kansainvälisesti tarkastellen uusiutuvan energian käyttöönotossa kaikkein menestyksekkäimmäksi ohjauskeinoksi on osoittautunut ns. syöttötariffi, joka tarkoittaa uusiutuvan energian tuotannolle maksettavaa hallinnollisesti asetettavaa markkinahintaa korkeampaa takuuhintajärjestelmää. Suomessa syöttötariffi uusiutuvalle energialle tuli voimaan vasta vuonna 2011 monipolvisen valmistelun jälkeen. Lain säätämisen valmistelun kuluessa suomalainen syöttötariffi muutti muotoaan siten, että lopulta käyttöönotettiin muihin EU-maihin verrattuna poikkeuksellinen malli, jossa pienet, esimerkiksi maatilamittakaavan ratkaisut on pudotettu järjestelmän ulkopuolelle.

Salon tutkimuksesta käy ilmi, että vaikka mikään taho ei pysty yksin määrittelemään suomalaisen energiapolitiikan sisältöä, ovat työ- ja elinkeinoministeriö ja valtiovarainministeriö sekä keskeiset energia- ja metsäteollisuuden etujärjestöt pystyneet myös tiukkenevien ilmastovaatimusten, sähkömarkkinoiden avautumisen ja koventuneen EU:n regulaation sävyttämissä muuttuneissa olosuhteissa säilyttämään energiapoliittisen vaikutusvaltansa. Väitös tarjoaa uutta tietoa tämän vahvojen toimijoiden energiapoliittisen konsensuksen kytkeytymisestä uusiutuvan energian hitaaseen käyttöönottoon.

 

10,00 €
Varasto: 
5