Olet täällä

Storycomposing as a path to a child's inner world

A collaborative music therapy experiment with a child co-researcher
Hakomäki, Hanna
978-951-39-5206-8; 1459-4323
University of Jyväskylä.
Jyväskylä studies in humanities (204)
2013

Musiikki on lapsille luontainen ilmaisukeino ja mahdollisuus vuorovaikutukseen. Muun muassa sen vuoksi musiikkiterapialla lasten parissa saavutetaan hyviä tuloksia. Mutta kuinka lapsi tarkalleen ottaen hyödyntää musiikkia psyykkisen työskentelynsä tukena? Hanna Hakomäki tutki yhdessä entisen asiakkaansa, nyt 14-vuotiaan nuoren kanssa, kuinka tämä lapsena työsti traumaattista läheisen menetystä luomiensa tarinasävellysten avulla.

Tutkimuskeskustelut terapeutti-tutkijan ja entisen asiakkaan välillä pohjautuivat lapsen 7-9-vuotiaana musiikkiterapiassa tekemiin 30 tarinasävellykseen. Teoksia muisteltiin, katseltiin, soitettiin, kuunneltiin ja uusia sävellettiin. Tässä tutkimuksessa lapsi kanssatutkijana määritteli oman tutkimuskysymyksensä ja löysi vastauksia omien sävellystensä herättämien muistojen ja tunteiden avulla siihen, kuinka hän oli muuttunut terapiassa ja sen jälkeen.

Tutkimus kertoo lapsen näkökulmasta, kuinka Tarinasäveltäminen auttoi lasta prosessoimaan kokemuksiaan mielessään ja muuttamaan niitä hänelle ymmärrettävään muotoon. Lapsi hyödynsi musiikin herättämiä tunnekokemuksia, musiikin symbolista ulottuvuutta, muistin aktivoitumista, sävelkorkeuksia ja nuotinnettua teoksen kuvaa. Teosten nimet ja nimeäminen olivat myös tärkeässä roolissa. Viisi vuotta terapiaprosessin jälkeen tutkijakumppani löysi omien teostensa avulla edelleen tarkempia ilmaisuja mielensisällölleen ja osoitti, kuinka uusien tulkintojen tekeminen niin musiikillisesti kuin sanallisestikin oli yhä uudelleen merkityksellistä.

Hakomäki tutki, kuinka Tarinasäveltämisen mekanismi toimi tässä musiikkipsykoterapiaprosessissa. Teokset eivät olleet sävellyksiä perinteisessä mielessä, vaan niiden avulla lapsi oli terapiassa luonut kuultavia ja jaettavia hahmoja kokemuksilleen ja tunteilleen. Tutkimusprosessissa nämä teokset loivat uudelleen yhteisen tunteiden, kokemusten ja muistojen kentän tutkijan ja kanssatutkijan välille. Tutkimus vahvisti käsitystä, kuinka ”oman musiikillisen tarinan” kertomisen lisäksi toipumisessa on tärkeää teosten sisältämien merkitysten työstäminen luottamuksellisessa ja empaattisessa suhteessa teoksia esittämällä ja kuuntelemalla, uusia teoksia tekemällä sekä niistä keskustelemalla. Näin lapsi saa mahdollisuuden käsitellä ja muokata musiikin keinoin ja narratiivisen työskentelyn avulla traumaattista kokemusta siedettävämpään muotoon osaksi omaa elämäntarinaa. Prosessi näyttää muuttuvan ajan kuluessa iän ja kokemuksen myötä ja olevan mahdollista eri ikävaiheissa.

Tarinasäveltämisessä lapsen tekemä teos hyväksytään ja kirjataan muistiin sellaisenaan ilman, että terapeutti vaikuttaa teoksen sisältöön. Tämä auttaa terapeuttia kuuntelemaan lasta aidosti, vahvistaa lapsen tunnetta aktiivisesta osallistumisesta toimintaan ja motivoi häntä työskentelyyn. Tarinasäveltämisen idea on saanut alkunsa alle kouluikäisten lasten parissa heitä kuunnellen ja konsultoiden. Työtapa on lapsilähtöinen ja sitä on kehitetty, sovellettu ja tutkittu jo 13 vuotta.

Tässä lapsinäkökulmaisessa tutkimuksessa on kanssatutkijan aloitteita kuunneltu tutkimusaineiston valinnan ja analyysin suhteen sekä korostettu aineistoa tutkittaessa. Häntä on pidetty sekä Tarinasäveltämisen työtavan asiantuntijana että oman terapiaprosessinsa kokemusasiantuntijana. Tämä jossain määrin poikkeuksellinen yhteydenotto entiseen terapia-asiakkaaseen tutkimusprojektin merkeissä osoittautui onnistuneeksi. Kanssatutkija raikasti näkökulmia ja hyötyi projektista hyvinvoinnin näkökulmasta.

 

10,00 €
Varasto: 
2