Olet täällä

Social engagement, mood, and mortality in old age

Pynnönen, Katja
978-951-39-7128-1; 0356-1070
University of Jyväskylä.
Studies in sport, physical education and health (259)
2017

Katja Pynnönen tarkasteli väitöskirjatutkimuksessaan sosiaalisen aktiivisuuden ja sosiaalisten suhteiden kokemisen yhteyttä ikäihmisten terveyteen. Tutkimuksen mukaan yksinäisyys väheni ajan kuluessa riippumatta lisääntyneestä sosiaalisesta osallistumisesta. Tutkimus osoitti myös, että aktiivisempi osallistuminen erilaisiin sosiaalisiin toimintoihin saattaa hidastaa ikäihmisten terveyden heikkenemistä.

Tulokset perustuvat Ikivihreät-projektin aineistoon, jossa osallistujat olivat 65-84-vuotiaita ja HyväMieli-hankkeeseen, jonka osallistujat olivat 75-79-vuotiaita. HyväMieli-hankkeeseen osallistuneet jaettiin interventio- ja kontrolliryhmiin. Interventioryhmään kuuluvat osallistuivat liikuntaryhmään, sosiaaliseen virikeryhmään tai henkilökohtaiseen neuvontaan. Kontrolliryhmäläiset taas tapasivat neuvojan yhden kerran, ja jatkoivat sen jälkeen tavanomaista elämäänsä ilman mitään erityisempää ulkopuolista aktivointia.

Tulokset sisältävät mielenkiintoista ristiriitaa

Ikivihreät-projektin aineistossa kuolleisuuden riski oli pienempi niillä ikäihmisillä, jotka osallistuivat sosiaalisissa konteksteissa tapahtuviin harrastuksiin.

- Esimerkiksi kulttuuriharrastuksiin, opiskeluun, liikuntaryhmiin ja järjestöjen toimintoihin osallistuvilla sekä ystäviä, sukulaisia ja naapureita auttavilla ikäihmisillä oli pienempi kuolleisuuden riski 21 vuoden seurannassa. Osa tästä yhteydestä näytti selittyvän paremman liikkumiskyvyn kautta, Pynnönen kertoo.

HyväMieli-hankkeen ryhmäaktiviteetteja ja neuvontaa sisältänyt interventiojakso ei puolestaan vaikuttanut hankkeeseen osallistuneiden ikäihmisten masennusoireisiin eikä nopeuttanut yksinäisyyden ja alakulon lievittymistä. Osallistujat raportoivat kokevansa yksinäisyyttä ja alakuloa vähintään silloin tällöin.

- Yksinäisyys ja alakulo lievittyivät hieman ajan kuluessa, mutta muutos oli samansuuntaista niin interventioon osallistuneilla kuin kontrolliryhmäläisilläkin. Sosiaalisen liittymisen kokemus tosin lisääntyi hieman intervention seurauksena, Pynnönen kertoo.

Läheisyys ja tarpeellisuuden tunne ylläpitävät mielen hyvinvointia

Ikäihmiset, joilla oli paremmat kognitiiviset kyvyt ja joilla oli vähemmän masennusoireita, osallistuivat aktiivisemmin sosiaalisiin toimintoihin. Niillä ikäihmisillä, joilla oli enemmän masennusoireita tai yksinäisyyden kokemusta, koetun yhteisyyden kuten esimerkiksi kiintymyksen, sosiaalisen liittymisen ja arvostuksen kokeminen oli vähäisempää.

Kognitiivisten ongelmien ja masennusoireiden huomioiminen on tärkeää, kun pyritään edistämään ikäihmisten aktiivisuutta ja hyvinvointia, jotta heidän elämänpiirinsä ja sosiaaliset suhteensa eivät entisestään kapeutuisi.

- Esimerkiksi osallistumisen tuen ja terapeuttisen keskustelutuen tarjoaminen saattavat lisätä aktivoitumista. Ihmisten elämäntilanteet ovat yksilöllisiä ja yksinäisyyden ja masennusoireiden taustalla on kuitenkin monenlaisia tekijöitä, Pynnönen muistuttaa.

Kiintymyksen, pidettynä ja hyväksyttynä olemisen kokemus sekä kokemus siitä, että on tarpeellinen ja voi edistää toisten ihmisten tai yhteistä hyvää, olivat yhteydessä vähäisempiin masennusoireisiin.

- Nämä psykososiaaliset tarpeet on syytä ottaa huomioon niin tutkimusten kuin kuntien, seurakuntien ja järjestöjen ikäihmisille suunnatun toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa, Pynnönen muistuttaa.

Esimerkiksi ohjattu vapaaehtoistoiminta voi lisätä kokemusta kiintymyksen ja tarpeellisuuden tunteista sekä vapaaehtoisella että avun vastaanottajalla.

- Ikäihmisten toiveiden kuuleminen on tärkeää. Lisäksi osallistava ja vuorovaikutusta sisältävä toiminta, keskustelu ja kokemusten jakamisen mahdollisuus saattavat edistää ryhmään kuulumisen kokemusta.

29,00 €
Varasto: 
13