Tyhjä

Yhteensä: 0,00 €

Olet täällä

The Royal Prerogative redefined

Parliamentary debate on the role of the British Parliament in large-scale military deployments, 1982-2003
Häkkinen, Teemu
978-951-39-5591-5; 1459-4323
University of Jyväskylä.
Jyväskylä studies in humanities (224)
2014

Britannian parlamentti voi, huolimatta puuttuvista valtaoikeuksista, päästä omalla toiminnallaan päättämään sodasta ja rauhasta. Tämän osoittaa Teemu Häkkinen väitöstutkimuksessaan, joka käsittelee Britannian parlamentin roolia sotaan lähtemisessä.

Parlamentin rooli asevoimien lähettämisessä sotaan määräytyy poliittisten toimijoiden aktiivisuuden kautta sellaisissa tapauksissa, kun perustuslaillinen järjestelmä ei anna parlamentaariselle päätöksenteolle selkeää roolia.- Parlamenttia on perinteisesti pidetty hallituksen toimia vasta jälkikäteen arvioivana ja hyväksyvänä päätöksentekoelimenä. Julkisen puheen kautta parlamentaarikot pystyvät kyseenalaistamaan tätä roolia, Häkkinen huomauttaa.- Siten he pystyvät asteittain muuttamaan vallitsevaa käytäntöä ja tuomaan sille laajempaa tukea erityisesti poliittisissa puolueissa, jotka ovat järjestelmän muuttamisen kannalta avainasemassa.

Mukaan päätöksentekoon jo hyvissä ajoin

Häkkisen mukaan parlamentaarisen roolin kehittyminen on jatkuva prosessi. Olemalla aktiivinen parlamentti voi olla keskeisessä osassa päätöksentekoa jo ennen asevoimien käyttöä ja näin muotoutumaan keskeiseksi auktoriteetiksi pelkän muodollisen hyväksymisen sijaan. Parlamentin roolin määrittelyyn vaikuttavat myös konfliktin olosuhteet, parlamentaarisen järjestelmän ulottuvuudet, roolin historiallinen tausta, poliittisten puolueiden asema sekä kansainvälinen suhtautuminen kriisiin ja sen ratkaisuun.

Tutkimuksessa on tarkasteltu parlamentin roolia Falklandin (1982), Persianlahden (1990-91) ja Irakin (2002-03) sotaan lähtemistä koskevassa päätöksenteossa. Häkkinen on analysoinut parlamentaarista kielenkäyttöä digitalisoituja parlamenttilähteitä käyttäen. Tutkimuksessa on yhdistelty poliittisen historian tutkimuksen menetelmiä kielellisesti orientoituneeseen tutkimusotteeseen. Huomiota on kiinnitetty parlamentaarikkojen puheenvuoroihin, niiden sisältöön ja niissä käytettyihin käsitteisiin osana parlamentaarista debattia ja kontekstia.

Tarkastellulla ajanjaksolla Britannian parlamentin perinteistä roolia on asteittain ryhdytty haastamaan. 1990-luvulta lähtien siihen on alettu liittää ajatus suorasta vaikuttamismahdollisuudesta, jossa keskeisenä ajatuksena on parlamentaarinen äänestys hallituksen politiikasta. Erityisesti vuosina 2002-03 käyty poliittinen keskustelu Irakista osoitti, että parlamentin asema on muuttunut 1980-luvulla näkyneestä parlamentin roolista. Parlamentille, ennen kaikkea sen alahuoneelle, ei enää riittänyt hallituksen asettaminen vastuulliseksi toimistaan jälkikäteen, vaan parlamentin tuli saada keskustella ja äänestää aseiden käytöstä jo ennen aseellisen konfliktin alkamista.

Tutkimuksen tulokset auttavat ymmärtämään paremmin Britannian poliittista historiaa ja järjestelmää, ulkopolitiikan hoitoa ja parlamentaaristen sotaoikeuksien kehitystä. Lainsäädännöllisten oikeuksien sijaan huomiota on syytä kohdentaa arkipäivän poliittiseen toimintaan, jonka kautta valtionhallinnon politiikkaa ja siihen kuuluva päätöksentekoa arvioidaan.

 

10,00 €
Varasto: 
12