Olet täällä

Performers' emotions in expressive performance

Sound, movement, and perception
Van Zijl, Anemone G. W.
978-951-39-5565-6; 1459-4323
University of Jyväskylä.
Jyväskylä studies in humanities (222)
2014

Väitöskirjassaan Anemone Van Zijl tutkii klassisten muusikkojen tunteiden vaikutusta heidän musiikkiesityksiinsä. Tutkimus paljastaa, että tunteilla on tärkeä rooli niin harjoitteluvaiheessa kuin itse esityksissäkin, ja että ne vaikuttavat selvästi itse soittoon ja sen kuulokuvaan, esiintyjän liikehdintään sekä esityksen havainnointiin.

Surun kokemista vai surun esittämistä?

Tutkimuskysymykset keskittyivät muusikon positioon: kokevatko soittajat itse surua soittaessaan surullisen kuuloista musiikkia vai esittävätkö he surua? Onko tällä esityksen kannalta väliä?

Tunteiden vaikutusta esityksiin tutkittiin eri menetelmin. Muusikkoja pyydettiin pitämään päiväkirjaa harjoitussessioistaan, haastatteluin kerättiin esiintymiskokemuksia ja saman kappaleen eri soittokerroilla pyydettiin keskittymään eri asioihin: ensin tekniikkaan, sitten ilmaisemiseen ja lopulta surullisten tunteiden kokemiseen soiton aikana.

Tunteet mukana harjoituskopissa ja esiintymislavalla

Päiväkirjoista ja haastatteluista käy ilmi, että tunteet vaikuttavat niin harjoitteluvaiheessa esiintymislavalla. Harjoittelun kokemus (esim. turhautuminen siihen, ettei kykene soittamaan jotakin) eroaa esiintymistilanteesta (esim. jännitys, ahdistus, innostus).

Teoksen ilmentämän tunteen muusikko voi tunnistaa reagoimatta siihen itse emotionaalisesti. Toisaalta surulliselta kuulostava musiikki kykenee herättämään soittajassa omakohtaisen tunteen juuri surun kokemisesta, tai soittaminen itsessään voi herättää tunteita, jotka eivät suoraan liity tulkinnalliseen ilmaisuun.

Harjoitteluvaihe näyttäisi etenevät prosessina. Kun soittotapa on vakiintunut, musiikilliset koetut tunteet vähenevät. Tunteiden henkilökohtainen kokeminen muuttuu pikemminkin tietoisuudeksi siitä, kuinka ne voidaan kuulijalle välittää.

Esiintyessään muusikot turvautuvat pitkälti harjoitteluvaiheessa muodostamaansa tulkintaan keskittyen niihin soittoteknisiin valintoihin, joilla haluttu lopputulos saadaan aikaan.

Yleisö pitää ilmaisullisista esityksistä

Esitykset, joissa soittajat keskittyivät ensin tekniikkaan, sitten ilmaisuun ja lopulta tunteiden omakohtaiseen tuntemiseen, videoitiin ja analysoitiin. Analyysissa tempoa, dynamiikkaa, musiikillista artikulointia, vibratoa ja äänenväriä. Ilmaisuun keskittyneissä esityksissä muusikot liikkuivat enemmän ja monipuolisemmin, ja he soittivat nopeammin, voimakkaammin ja käyttäen enemmän vibratoa kuin soittotekniikkaan tai tunteiden kokemiseen keskittyneissä esityksissä.

Taltioinnit annettiin myös yleisön arvioitaviksi. Kuulijat pitivät eniten ilmaisuun keskittyneistä esittäjistä ja pitivät heitä taitavimpina. Tunteiden kokemiseen keskittyneiden esitysten ajateltiin kuitenkin ilmaisevan surua parhaiten.

Tulokset soittavat, että esiintyjän omilla tunteilla on merkittävä rooli esityksessä, ainakin klassisten muusikoiden kohdalla. Suomessa musiikinopetus, erityisesti ammattitasolla, keskittyy yleensä lähinnä musiikin soiton tekniikkaan. Muusikot voisivat kuitenkin hyötyä enemmän instrumenttiopetuksesta, joka korostaisi myös heidän omien tunteidensa vaikutusta niin itse soittoon kuin lavaesiintymiseenkin.

 

6,00 €
Varasto: 
12