Olet täällä

Opinteitä ikääntyvien yliopistoon

Sotien sukupolvi ja yliopiston ylistys
Muhonen, Reetta
978-951-39-5853-4; 0075-4625
Jyväskylän yliopisto.
Jyväskylä studies in education, psychology and social research (506)
2014

Vaikka Suomi loistaa 2000-luvulla väestön koulutustilastoillaan, perinne ei ole pitkä. Vielä muutama sukupolvi taaksepäin koulua käytiin sisällissodan voimakkaasti kahtia repimässä Suomessa, jossa ”työläisten lapsista ei herroja kouluteta” -mentaliteetilla torpattiin monen mahdollisuudet. Reetta Muhonen tutki väitöskirjassaan, mitä eläkeikäisenä opiskelu ikääntyvien yliopistossa merkitsee 1920-30-luvuilla syntyneelle sotien sukupolvelle.

Ikääntyvien yliopiston opiskelijoiden yliopistoinstituutiolle osoittama suuri arvonanto juontaa juurensa 1900-luvun alun Suomen eliittiyliopistoon, johon pääsivät vain harvat etuoikeutetut. Arvostus kääntyy myös suuriksi odotuksiksi. Esimerkiksi opiskelun muodollisilta puitteilta odotetaan paljon.

- Ylevän tunnelman saavuttamisen kannalta on merkittävää, että kevät- ja joulujuhlat pidetään yliopiston päärakennuksen arvokkaassa juhlasalissa. Huomiota kiinnitetään myös seminaarien tapaamispaikkana toimivaan nahkatuolein varustettuun kokoushuoneeseen, Muhonen kertoo.

Oppikoulu erotteli tehokkaasti

Oppikouluun pyrkiminen on ollut ikääntyvien yliopiston opiskelijoille ratkaiseva hetki.

- Jo 11-vuotiaana kohdatulla valintatilanteella oli jatkokoulutusmahdollisuuksien kannalta kauaskantoiset seuraukset, sillä tuonaikaisessa koulutusjärjestelmässä yliopiston ovet eivät auenneet ilman oppikoulun todistusta, Muhonen toteaa.

Yhteisten sukupolvikokemusten ohella tutkimus havainnollistaa, kuinka erilaiset mahdollisuudet kouluttautumiseen ovat erotelleet ihmisiä voimakkaasti hyvä- ja huono-osaisiin.

- Vaikka opinteiden kokemukset todentavat koulutuksen periytyvyyttä, ne havainnollistavat myös sattumien, kuten koulutuksesta enemmän tienneiden naapureiden, yliopistossa opiskelevien alivuokralaisten tai opiskelua tukeneiden työnantajien merkitystä. Joskus opintie on tyssännyt ikävään sattumaan, kuten onnettomuuteen tai sairastumiseen, Muhonen havainnollistaa.

Oikeutusta etsitään taloudellisista säästöistä

Yhteiskunnallemme tyypillinen tehokkuusajattelu yhdistettynä ikääntyvien yliopistotoiminnan heikkoon rahoituspohjaan näkyy siinä, kuinka myös ikääntyvien yliopiston opiskelijat etsivät oikeutusta opiskeluilleen taloudellisista säästöistä: henkisesti ja fyysisesti pirteämmät eläkeikäiset opiskelijat tarvitsevat vähemmän terveyspalveluja.

- Eläkeiällä opiskellaan myös, jotta pysyttäisiin työelämän jälkeenkin ajassa mukana. Tietoteknologian kehityksen nopea vauhti pakottaa, ei haluta pudota kelkasta. Pyrkimyksenä on toimia yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä ja jakaa asioita esimerkiksi lastenlasten kanssa, Muhonen on havainnut.

Koulutuksen kaksiteräinen miekka

Ikääntyvien yliopiston opiskelijat ovat koulutustaustoiltaan huomattavasti ikäistänsä väestöä koulutetumpia. Esillä onkin ollut huoli toiminnan elitistisestä leimasta.

- Koulutusta voi kuvata kaksiteräisenä miekkana: yhtäältä sillä luodaan tasa-arvoisia mahdollisuuksia kaikille, toisaalta koulutuksen toimintalogiikkaa kuvaa erottautuminen. Verrattuna muuhun samanikäiseen väestöön ikääntyvien yliopiston opiskelijat nousevat ikäryhmänsä koulutuseliitiksi, aktiivisten eläkeläisten malliesimerkeiksi, Muhonen pohtii.

 

10,00 €
Varasto: 
7