Olet täällä

Nuorten urheilupolut

Tutkimus kilpaurheiluun sosiaalistumisen normeista, pääomista ja toimijuudesta
Aarresola, Outi
978-951-39-6790-1; 0356-1070
Jyväskylän yliopisto.
Studies in sport, physical education and health (246)
2016

Outi Aarresolan väitöskirja tarkastelee nuorten urheilupolkuja. Tutkimus esittelee tuoreen näkökulman perinteiseen, valmennusopillisesti painottuneeseen urheilijakehitystutkimukseen.

- ­Käytännön urheilussa urheilupolkuja ajatellaan usein askelmalta toiselle etenevinä kehityspolkuina. Paljon puhutaan harjoitusmääristä ja 10 000 harjoitustunnin säännöstä. Jää huomaamatta, että urheilu on myös sosiaalinen maailma, jossa seikkaillaan siihen syntyneiden normien raameissa ja erilaisten sosiaalisten resurssien varassa. Silloin kilpaurheiluun kiinnittyminen ei ole aina ihan suoraviivaista eikä etene kaikilla samalla tavalla. Yhtä ”oikeaa mallia” ei synny, Aarresola tähdentää.

Tutkimuksessa tarkasteltiin muun muassa 2013 joukkuelajin harrastajan lajivalintoja ja organisoitua harrastamista. Tarkoituksena oli tuottaa tietoa urheiluvalmennuksen ajankohtaiseen kysymykseen varhaisen erikoistumisen tarpeellisuudesta.

- Löysimme tutkimuksessa peräti 62 erilaista polkua olla mukana urheilussa, vaikka keskityimme vain muutamaan muuttujaan ja niiden yhdistelmiin. On siis aika turhaa keskustella vain varhaisesta tai myöhäisestä erikoistumisesta vaihtoehtoina.

Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että intensiivisesti harrastavat nuoret olivat alakouluiässä olleet mukana monissa eri lajeissa. Tutkimus ei tukenut näkemystä, jonka mukaan kilpaurheilussa edistyminen edellyttäisi keskittymistä vain yhteen lajiin.

-Yksinkertaistaen voi sanoa, että urheiluun uppoutuneet nuoret olivat alakouluiässä innostuneita urheilusta yleensä. Tiettyyn lajiin keskittyminen seuraa vasta myöhemmin. Päämäärätietoinen valmentautuminen ei vastaa lasten elämismaailmaa.

Lajikulttuuriin kasvetaan usein perheen kautta

Aarresolan väitöstutkimuksessa myös haastateltiin 26 huipulle tähtäävää urheilulukiolaista, 16 eri lajista. Heidän urheilupolkunsa olivat jaoteltavissa neljään eri tyyppiin.

Lajikulttuuriin kasvaneet olivat sosiaalistuneet tiettyyn lajiin perheensä kautta. Perheessä oli ollut lajin harrastajia tai toimihenkilöitä. Lajikulttuuriin kasvamisen kautta nuoret kehittyivät varhain ja saivat etulyöntiaseman ikäluokkaurheiluun, vaikka harrastivat myös muita lajeja. Yleisesti tarina on tyypillinen kilpaurheilussa.

Urheilutaiturit puolestaan olivat puuhanneet paljon omatoimisesti ja eri lajien parissa. He olivat kehittyneet osin piilossakin urheilujärjestelmältä. He olivat sosiaalistuneet urheiluun laajemmin ja heillä oli paljon mahdollisuuksia hyödyntää potentiaaliaan urheilussa. Menestys saattoi olla äkillistäkin.

Ajelehtijat olivat urheilijoita, jotka vaikuttivat olevan mukana urheilussa rutiininomaisesti, vailla erityistä menestystä, polun käännekohtia tai selkeitä valintoja. Esimerkiksi joukkuelajeissa osa ajelehti mukana joukkueen toiminnassa, kestävyyslajeissa taas urheilijaksi kasvamisen valinnat saattoivat olla vielä edessäpäin.

Kiinnikurojien polussa urheilijat olivat vaihtaneet päälajiaan ja siten joutuneet aloittamaan uuteen lajiin sosiaalistumisen alkutaipaleelta. Polku on erityisen haastava ikäluokkaurheilussa, jossa lajinvaihtajat tai lajiin myöhään mukaan tulevat joutuvat epäedulliseen asemaan muihin verrattuna.

- Urheilutoimijoille olisi äärimmäisen tärkeää tunnistaa näitä erilaisia polkuja, joita kautta juniorit tulevat mukaan toimintaan. Pyrkimyksenä pitäisi olla uusien ovien avaaminen kilpaurheilun sokkeloon, ei matkan mutkistaminen, Aarresola kannustaa.

 

34,00 €
Varasto: 
10