Olet täällä

Moral beings and becoming

Children's moral practices in classroom peer interaction
Niemi, Kreeta
978-951-39-6567-9; 0075-4625
University of Jyväskylä.
Jyväskylä studies in education, psychology and social research (549)
2016

Niemi tutki oppilaiden moraalisia käytänteitä sekä koulua sosiaalisen ja moraalisen kasvun ympäristönä. Tutkimus lähestyy moraalia vuorovaikutuksellisena ja tilannesidonnaisena ilmiönä ja tarjoaa näin uuden näkökulman tarkastella, miten lapset vuorovaikutuksellisesti neuvottelevat siitä, mitkä asiat ja teot ovat moraalisesti sopivia tai epäsopivia.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että lapset ovat aktiivisia, luovia ja dialogisia moraalisten ongelmien ratkaisijoita ja hyödyntävät toiminnassaan erilaisia tulkintakehyksiä, esimerkiksi muuttaen vakavan asian leikiksi. Lisäksi tutkimus osoitti, että opettajat eivät välttämättä pääse käsiksi lasten soveltamiin tulkintakehyksiin. Tutkimus toi myös esille lasten omaehtoiset ja luovat tavat orientoitua koulun sääntöihin: he voivat keskinäisessä toiminnassaan käyttää koulun ja opettajien sääntöjä niin yhteisen hyvän rakentamiseen kuin vaikkapa riitelyyn, kiusaamiseen tai yhteisöstä poissulkemiseen.

Vuorovaikutusnäkökulma lasten moraaliin

Niemen tutkimusaineistona oli 26 tuntia videonauhoituksia alakoulun 1.-4. luokilta. Teoreettisesti tutkimus nojaa etnometodologiaan, Goffmanin mikrososiologiaan ja sosiokulttuuriseen teoriaan. Analyysimenetelminä Niemi sovelsi keskustelunanalyysia, multimodaalista analyysia ja kategoria-analyysia. Huomion kohteena olivat erityisesti lasten keskinäiset neuvottelut, joissa opettaja ei pääsääntöisesti ollut paikalla. Tilanteiden yksityiskohtainen tarkastelu paljasti lasten omaehtoisia moraalisia toimintatapoja ja toi näkyvämmiksi lasten oman todellisuuden ja kulttuuriset käytänteet, jotka vallitsevat koulun virallisen kulttuurin rinnalla.

Aineistosta löytyi paljon tilanteita, joissa oppilaat vaativat toisiltaan vastuullisuutta ja pitivät toisiaan selontekovelvollisina. Arvioidessaan toisten rikkomuksia lapset hyödynsivät koulun ja luokan sääntöjä. Niitä käytettiin sekä yhteisen hyvinvoinnin ja yhteenkuuluvuuden rakentamiseen että joidenkin lasten epäsuoraan kiusaamiseen. Esimerkiksi oppilas saatettiin sulkea ulos kaveriporukasta, kategorisoida huijariksi tai huonoksi ystäväksi ja häntä saatettiin nimittää sääntöjen rikkojaksi ja uhkailla opettajan rangaistuksella.

- Tällainen oppilas saattaa kokea itsensä neuvottomaksi, jos toiset ovat ottaneet myös opettajan 'moraalisen äänen' omalle puolelleen. Lisäksi on tärkeää muistaa, että 'poikkeavuus' tai 'huonon ystävän' roolit ovat usein seurausta sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, eivätkä yksilön ominaisuuksia, Niemi pohtii.

Moraalisuus on monitahoista

Lasten moraalinen neuvottelu oli monitahoista, ja erilaisia tulkintakehyksiä hyödyntävää. Se mitä pidettiin oikeana tai vääränä vaihteli esimerkiksi loruleikin, tietokonepelin, kuvitteellisen joukkotappelun tai arkitodellisuuden konteksteissa. Yhteisen kehyksen tunnistaminen oli edellytys toiminnan intersubjektviiselle jatkumiselle. Lapsen navigoivat nopeasti kehyksestä toiseen, ja koulun ulkopuoliset aktiviteetit, kuten virtuaalitodellisuus, olivat puheen kautta läsnä vuorovaikutuksessa, vaikka oppilaat olivat fyysisesti orientoituneet oppitunnin viralliseen toimintaan.

Kohti dialogisempaa koulua ja lasten kuuntelua

Tutkimustulokset antavat uusia, vahvasti empiriaan perustuvia, näkökulmia käytännön koulutyöhön. Tulokset myös osoittavat, kuinka tarpeellista koulussa on kiinnittää huomiota kielenkäyttöön, mahdollisesti keskustella yhteistä hyvää rakentavasta kielenkäytöstä ja luoda kielen kautta myös uudenlaisia mahdollisuuksia tehdä asioita. Keskeisintä on myös antaa tilaa lasten omille äänille.

 

25,00 €
Varasto: 
13