Olet täällä

Mobility recovery after hip fracture and effects of a multi-component home-based …

Mobility recovery after hip fracture and effects of a multi-component home-based rehabilitation program

Salpakoski, Anu
978-951-39-5872-5; 0356-1070
University of Jyväskylä.
Studies in sport, physical education and health (212)
2014

Anu Salpakoski tutki väitöksessään vuoden kestäneen yksilöllisesti suunnitellun kotikuntoutuksen vaikutuksia liikkumiskykyyn. Lisäksi hän tarkasteli kotona asuvien henkilöiden lonkkamurtuman jälkeistä liikkumiskyvyn palautumista ja selvitti, miten tuki- ja liikuntaelimistön kipu ja leikkaustapa ovat yhteydessä liikkumiskyvyn vaikeuksiin ja fyysiseen inaktiivisuuteen.

- Tutkimuksen päätulos oli, että vuoden kestävällä kotikuntoutusohjelmalla pystyttiin nopeuttamaan liikkumiskyvyn palautumista verrattuna vallitsevaan hoitokäytäntöön. Osa koki jopa vähemmän vaikeuksia porraskävelyssä vuoden kuntoutuksen jälkeen kuin ennen murtumaa, Salpakoski kiteyttää.

Tutkimuksessa todettiin ulkona liikkumisen vaikeutuneen merkitsevästi lonkkamurtuman jälkeen. Sairaalasta kotiutumisen jälkeiset vakavat liikkumiskyvyn vaikeudet olivat yhteydessä apuvälineen käyttöön, kaatumisiin ennen murtumaa, pidempään sairaalassaoloaikaan ja pitkittyneeseen alavartalon kipuun.

Tuki- ja liikuntaelimistön kivun havaittiin olevan yleistä vielä vuosia murtuman jälkeen. Kova alavartalokipu oli yhteydessä fyysiseen inaktiivisuuteen keskimäärin kolme vuotta leikkauksen jälkeen sekä leikkaustapaan keskimäärin kaksi vuotta leikkauksen jälkeen. Potilaat, joiden lonkkamurtuma oli korjattu osteosynteesillä, kärsivät enemmän alavartalokivusta ja liikkumisvaikeuksista kuin puoliproteesilla tai kokoproteesilla hoidetut henkilöt.

- Vaikka lonkkamurtumia ja kuntoutumista on jo aiemmin tutkittu melko paljon, ei vieläkään ole yleisesti hyväksyttyjä kuntoutusohjeita. Tutkimustietoa pidempikestoisesta moniosaisesta kotikuntoutuksesta on ollut vähän, vaikka sen etuina ovat kustannustehokkuus ja saavutettavuus juuri sairaalasta kotiutetuilla potilailla. Aiemmat kotikuntoutustutkimusten tulokset ovat olleet ristiriitaisia, eikä niiden perusteella ole vielä pystytty luomaan selkeitä suosituksia, Salpakoski kertoo.

- Tulokset osoittavat, että kohdennetulla, tehokkaalla ja riittävän pitkäkestoisella kuntoutuksella voidaan parantaa kotona asuvien lonkkamurtumapotilaiden liikkumiskykyä. Lisäksi liikkumiskykyä selittävät tekijät, kuten apuvälineen käyttö, kaatumiset ja liikkumiskyky ennen murtumaa, sekä leikkaustapa ja sairaalassaoloaika, tulisi huomioida entistä tarkemmin suunniteltaessa sairaalahoidon jälkeistä kuntoutusta. Tehokas kivunhallinta on myös otettava huomioon, Salpakoski tiivistää.

- Tutkimuksessa verrattiin lonkkamurtumapotilaiden tehostetun kotikuntoutuksen vaikutuksia Suomessa vallitsevaan perusterveydenhuollon avokuntoutuskäytäntöön. Jatkossa olisi aiheellista tarkentaa lonkkamurtumapotilaiden Käypä hoito -suosituksia sairaalahoidon jälkeisen kotikuntoutuksen osalta. Lisäksi liikkumiskyvyn palautumista tulisi seurata entistä tehokkaammin. Tutkimusta kannattaa suunnata myös kuntoutuksen kustannustehokkuuden arvioimiseen sekä keskittyä tehokkaamman avokuntoutuksen juurruttamiseen käytäntöön.

Tutkimuksen aineisto kerättiin Gerontologian tutkimuskeskuksessa yhteistyössä Keski-Suomen keskussairaalan ja kymmenen sairaanhoitopiirin kunnan kanssa. Mukana olivat Jyväskylä, Keuruu, Laukaa, Multia, Muurame, Petäjävesi, Saarijärvi, Toivakka, Uurainen ja äänekoski vuosien 2004-2005 ja 2008-2012 aikana.

Tutkimus koostui kahdesta aineistosta, joihin osallistui yhteensä 159 yli 60-vuotiasta kotona asuvaa henkilöä, joilla oli ollut lonkkamurtuma kuusi viikkoa-7,5 vuotta aiemmin. Tutkittavista 78 osallistui Asymmetria-tutkimukseen keskimäärin kolme vuotta lonkkamurtuman jälkeen ja 81 ProMo-tutkimukseen, joka alkoi heti lonkkamurtuman tapahduttua. 

10,00 €
Varasto: 
9