Olet täällä

Mehrsprachigkeit von Lernern mit Migrationshintergrund im finnischen Fremdsprachenunterricht

Perspektiven der Lerner, Lehrpersonen und Erziehungsberechtigen
Linderoos, Petra
978-951-39-6413-9; 1459-4323
Universität Jyväskylä.
Jyväskylä studies in humanities (273)
2016

Vieraiden kielten opetus on ollut perinteisesti tärkeä ja pakollinen osa suomalaista koulujärjestelmää. Maahanmuuton myötä yksikieliset opetusryhmät käyvät yhä harvinaisemmiksi. Tähän mennessä maahanmuuttajien kielten oppimiseen liittyvä tutkimus on keskittynyt lähinnä toisen, eli kohdemaan kielen oppimiseen. Petra Linderoosin väitöskirjatutkimus sen sijaan keskittyy maahanmuuttajataustaisten oppilaiden vieraiden kielten oppimiseen.

Petra Linderoos selvittää väitöksessään, millä tavalla suomalaisessa koulujärjestelmässä suhteellisen uutta ilmiötä, monikielisyyttä,käsitellään peruskoulun vieraiden kielten oppitunneilla. Tutkimus keskittyy siihen, miten maahanmuuttotaustaiset kaksi- ja monikieliset oppilaat voivat hyötyä aikaisemmista yksilöllisistä kielikokemuksistaan, kielen oppimiskokemuksista ja kielitietoisuusprosesseista, sekä millaisena voimavarana nämä toimivat heidän kielten oppimisen prosesseissaan.

Tutkimusmateriaali kerättiin kolmessa kaupungissa ja se koostuu viidennen ja kuudennen luokan oppilaiden täyttämistä kyselylomakkeista ja oppilaiden piirtämistä ”kielipotreteista” sekä vieraiden kielten opettajien, maahanmuuttotaustaisten oppilaiden äitien ja opettajien haastatteluista.

Petra Linderoos havaitsi, että useimmat maahanmuuttotaustaiset oppijat suhtautuvat myönteisesti monikielisyyteensä. Useimmat ovat myös ennakkoluulottomia ja motivoituneita oppimaan uusia vieraita kieliä. Kielten opettajat kertoivat haluavansa kohdata nämä oppilaat kunnioittavasti ja huolehtivansa heistä. Tämä voidaan nähdä nimenomaan suomalaisena koulutuksellisena asenteena, kuten myös tutkimuksessa haastatellut lasten äidit sanoivat.

Monikieliset oppilaat eivät käännä uusia sanoja pelkästään suomeksi, vaan myös omalle äidinkielelleen. He vertailevat uutta kieltä ja kulttuuria sekä Suomen että oman kulttuurinsa piirteisiin. Lisäksi he tunnistavat monikielisen tietotaitonsa tuomat edut ja ovat tietoisia äidinkielensä ja vieraan kielen välisistä synergia- ja siirtoprosesseista.

Vaikka kieltenopettajat havaitsivat, että oppilaiden monikieliset taidot olivat voimavara heille itselleen ja muille luokan oppilaille, tulokset osoittivat, että kaksi- ja monikielisten oppilaiden äidinkielet jätetään enemmän tai vähemmän huomiotta vieraiden kielten oppitunneilla. Toisaalta kielten opettajat ovat epävarmoja siitä, miten heidän tulisi toimia monien äidinkielten kanssa, ja toisaalta heiltä puuttuvat pedagogiset metodit ja konseptit kaksi- ja monikielisten oppilaiden tukemiseen.

Tulokset osoittavat myös, että kielten opettajilla ei ole tarpeeksi tietoa maahanmuuttotaustaisten oppilaiden aikaisemmista kielenoppimiskokemuksista, eivätkä he ole yleensä mukana oppilaiden huoltajien ja koulun välisessä yhteistyössä. Oppilaiden äidit huomauttivat, ettei kukaan ollut kysynyt heiltä heidän kielitaustastaan, eivätkä he olleet tavanneet kieltenopettajia.

Tuloksista voi päätellä, että vieraiden kielten opettajan- ja täydennyskoulutuksen haaste on löytää tehokkaita pedagogisia metodeja ja konsepteja, joiden avulla monikieliset maahanmuuttotaustaiset oppilaat voisivat hyötyä monikielisyydestään vieraiden kielten oppitunneilla. Kaikkien pitäisi löytää yhteinen toimintamalli.

Suomessa olisi tarpeellista käydä syvällisempää keskustelua monikielisyydestä ja siihen suhtautumisesta. Varsinkin, kun uusi perusopetuksen opetussuunnitelma tulee voimaan 2016, ja koulujen vastuulle jää uudenlaisen pedagogisen lähestymistavan hahmottaminen monikielisyyteen.

 

30,00 €
Varasto: 
11