Olet täällä

Lifespan and skeletal muscle properties

The effects of genetic background, physical activity and aging
Karvinen, Sira
978-951-39-6603-4; 0356-1070
University of Jyväskylä.
Studies in sport, physical education and health (239)
2016

Fyysinen aktiivisuus ja aerobinen suorituskyky vaikuttavat merkittävästi yksilön terveyteen ja elinikään. Nykyinen elinympäristö kuitenkin suosii inaktiivisia elämäntapoja. Tämän seurauksena liikalihavuus ja siihen liittyvät sairaudet, kuten tyypin 2 diabetes, yleistyvät maailmanlaajuisesti kiihtyvää vauhtia. Kuitenkin osa ihmisistä kykenee välttämään ylipainon kehittymisen, vaikka elinolot sitä suosisivat. Viimeaikaiset tutkimukset ovatkin antaneet viitteitä siitä, että geeniperimällä on merkittävä vaikutus yksilön liikunta-aktiivisuuden määrään.

Karvinen tutki geeniperimän vaikutusta liikunta-aktiivisuuteen ja elinikään yhdistämällä tuloksia koe-eläinasetelmasta ja ihmisillä kerätystä kaksosaineistosta. Tulokset osoittivat, että samat geneettiset tekijät vaikuttavat liikunta-aktiivisuuteen, aerobiseen suorituskykyyn ja elinikään. Aktiivinen liikunta aikuisiällä ei edistänyt pitkää elinikää ihmisillä eikä koe-eläimillä, vaikkakin liikunnalla on todistetusti positiivisia vaikutuksia muuan muassa kuntoon, toimintakykyyn ja terveyteen.

Eläinmalli ja kaksosaineisto

Aerobista suorituskykyä, johon liikunta ei ole vaikuttanut, tutkittiin kahdella rottalinjalla, joilla on synnynnäisesti erilainen juoksukyky. HCR (high-capacity runner) -rotilla on hyvä aerobinen suorituskyky, ne ovat fyysisesti aktiivisia, terveitä ja elävät selvästi pidempään verrattuna LCR (low-capacity runner) -rottiin. LCR-rotat puolestaan lihovat helposti ja niillä on suurentunut riski sairastua metabolisiin sairauksiin. Tässä tutkimuksessa molemmista rottalinjoista muodostettiin kaksi ryhmää, joista toisilla oli mahdollisuus vapaaehtoiseen juoksuharjoitteluun juoksupyörässä kun taas toiset elivät tavallisissa rottahäkeissä.

Ihmisillä tehdyssä seurantatutkimuksessa tutkittiin samaa sukupuolta olevia identtisiä ja epäidenttisiä kaksospareja, jotka erosivat toisistaan liikuntatottumuksiltaan. Tutkimuksessa selvitettiin liikunta-aktiivisuuden ja eliniän yhteyttä keräämällä tulokset kaksosten kuolleisuudesta 23 vuoden ajalta.

Geeniperimän vaikutus elinikään merkittävämpi kuin aikuisiän liikunta-aktiivisuuden

Havaittiin, että rotilla perinnöllisesti matala aerobinen suoristuskyky on yhteydessä luustolihaksen nopeaan väsymiseen ja hitaaseen palautumiseen maksimaalisten lihassupistusten jälkeen. Koko kehon tasolla alhainen aerobinen suorituskyky oli yhteydessä matalaan kehonlämpöön. Matala kehonlämpö voi osaltaan vaikuttaa LCR:lle tyypilliseen ylimääräiseen painonnousuun. Se toimii siten yhtenä tekijänä ylipainon laukaisussa ja aineenvaihduntasairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen, kehittymisessä.

Aikuisiässä aloitettu liikunta-aktiivisuus ei vähentänyt kuolleisuutta tai lisännyt elinikää rotilla eikä identtisillä kaksosilla. Tulokset vahvistivat aiemman havainnon, että HCR-rotat ovat selvästi LCR-rottia aktiivisempia liikkumaan niin normaalissa häkissä kuin juoksupyörässäkin. Vastaava ilmiö havaittiin myös ihmisillä. Liikuntatottumusten erilaisuus oli huomattavasti yleisempää epäidenttisillä kaksosilla verrattaessa identtisiin kaksosiin.

Tutkimus koe-eläinmallilla ja kaksosilla antaa viitteitä siitä, että geeniperimällä on selvä vaikutus liikuntatottumuksiin. Tulosten perusteella geneettinen vaihtelu voi osaltaan selittää aiemmissa tutkimuksissa havaittua yhteyttä liikunnan ja pitkän eliniän välillä. Tulevaisuudessa olisi tärkeä selvittää, voidaanko jo varhain lapsuudessa aloitetulla liikunnalla saavuttaa positiivinen vaikutus elinikään geeniperimästä riippumatta.

 

29,00 €
Varasto: 
13