Olet täällä

Kokemuksellisuus työelämässä organisaatioestetiikan viitekehyksessä

Työntekijöiden subjektiiviset konstruktiot tehokkuudesta
Niemi-Kaija, Kristiina
978-951-39-5960-9; 1457-1986
Jyväskylän yliopisto.
Jyväskylä studies in business and economics (153)
2014

Kristiina Niemi-Kaija selvitti väitöstutkimuksessaan sitä, kuinka työntekijät rakentavat käsityksiään tehokkuudesta. Kokemuksia on tarkasteltu työelämätutkimuksessa harvoin käytetyn organisaatioestetiikan avulla. Se huomioi erityisesti aistihavainnot, tunne-elämykset, mielikuvat ja uskomukset. Aineisto on kerätty haastattelemalla julkishallinnon työntekijöitä ja analysoitu dekonstruktiivisella metodilla.

Tutkimus peräänkuuluttaa uskallusta kerätä ja kohdata myös sensitiivisiä kokemuksia työelämässä. Kyse ei ole vain järkeen pohjautuvasta ymmärryksestä vaan halusta ymmärtää sitä, kuinka toinen ihminen kokee ja aistii tilanteen. Toimivassa työyhteisössä ollaan avoimia kuulemaan ja näkemään, mitä ympärillä tapahtuu.

Väittelijä havaitsi, että vallalla oleva rationaalinen puhe tehokkuudesta sivuuttaa työelämässä subjektiivisen kokemuksen. Tämä tuli ilmi muun muassa siten, että aineistossa ilmaistiin useammin ”ajattelemista” kuin ”tuntemista”. Oletuksena vaikutti olevan, että keskittyminen asioihin antaa mielikuvan omasta tehokkuudesta. Läsnä oli myös pelko siitä, että kokemuksien käsittely synnyttää epämiellyttäviä konflikteja ja kaaosta. Kokemuksien synnyttämistä tuntemuksista puhuminen oli vaikeaa myös silloin, jos kukaan muu ei puhu niistä.

Johtaminen ei ole vain teknisiä menetelmiä ja keskittymistä asioihin. Jos kokemusten ääntä ei kuunnella, työyhteisön ongelmat pyritään ratkaisemaan keskittymällä asioihin, vaikka haasteet olisivat tuntemusten tasolla. Tunteet saattavat kanavoitua yleiseen tyytymättömyyteen. Silloin, kun kokemuksiin liittyville tuntemuksille luodaan oma keskusteluareena, tunteet voidaan hyödyntää yhteisön voimavarana.

Väitöstutkimuksessa nousi esiin myös kaipuu inhimillisemmästä työelämästä, jossa huomio olisi yksilön suorittamisen sijasta yhteisön keskinäisessä osaamisessa. Tällöin riittämättömyyttä ei välttämättä koettaisi ja keskinäinen kilpailu olisi vähäistä.

Lisäksi oli havaittavissa toive, että työssä hyväksyttäisiin myös keskeneräisyyttä. Innokkuutta ja uskallusta syntyy työpaikassa, jossa sallitaan epätäydellisyyttä, abstraktia ajattelua, mielikuvitusta ja ihmettelyä. Työyhteisössä virheitä usein peitellään ja virheettömyydestä saattaa tulla tapa, joka pahimmillaan halvaannuttaa toiminnan. Virheet voivat kuitenkin toimia myös uuden oppimisen lähteinä. Silloin ne auttavat havaitsemaan erilaisia vaihtoehtoisia toiminnan tapoja. Toiminta ei myöskään halvaannu, koska työntekijät eivät pelkää kasvojensa menettämistä toisten edessä.

 

24,00 €
Varasto: 
1