Olet täällä

Kasvavan liikenteen kannattava kanava

Saimaan kanavan rahtiliikenne autonomian aikana
Auvinen, Sakari
978-951-39-5051-4; 1459-4323
Jyväskylän yliopisto.
Jyväskylä studies in humanities (198)
2013

Suomi on kansainvälisesti tunnettu laajoista sisävesistään. Niiden kuljetusmahdollisuudet tunnetaan niin kotimaassa kuin ulkomailla suppeasti. Hyvillä vesikuljetusmahdollisuuksilla on ollut tärkeä merkitys alueiden taloudelliselle kehitykselle.

Auvisen tutkimus käsittelee Saimaan kanavan rahtiliikennettä ja sen kannattavuutta autonomian ajan yhteiskunnassa. Asiaa on tutkittu liikenteen volyymin, alustyyppien, liikenteen suuntautumisen, tuottavuuden sekä merelle ja sisämaahan kuljetettujen tuotteiden näkökulmista.

Saimaan kanavan rahtiliikenne kytkeytyy historian suuriin muutoksiin. Näistä ns. teollinen vallankumous on ollut yksi keskeisimpiä aiheita talous- ja sosiaalihistoriassa. Höyryn on nähty olleen ratkaiseva tekijä niin rautateillä kuin vesiliikenteessäkin. Tällöin jää huomaamatta moni tärkeä uudistus niin vesi- kuin maanteilläkin. Kun rautateitä alettiin rakentaa, niin vesiteiden hyväksi koitunut kanavanrakennus ja rahtiliikenne on helppo mieltää aikansa eläneeksi puuhasteluksi, kuten kirjallisuudessa usein epäsuorasti esitetään.

Merkittävin osa sisävesiliikenteen viranomaislähteistä on vasta viime aikoina tullut tutkijoiden käyttöön. Aineistojen avulla voidaan kyseenalaistaa usein toistetut käsitykset höyrylaivaliikenteen nopeasta läpimurrosta ja ylivoimaisuudesta sekä vesiliikenteen taantumisesta rautateiden tultua mukaan kilpailevaksi liikennemuodoksi.

Kaikkiaan Saimaan kanavan kautta kuljetettiin autonomian aikana rahtia yli 18,8 miljoonaa tonnia. Teollisuuden ja kaupan kuljetustarpeiden takia väylästä kehittyi Itä-Suomen ja samalla koko maan vilkkain sisävesiliikenneväylä. Enimmillään Saimaan ja meren välillä tehtiin yli 12 000 kaupallista matkaa vuodessa. Huomionarvoisinta laivamatkojen määrässä on pitkän aikavälin kasvu. Vähitellen kuljetusmarkkinat alkoivat edellyttää suurempia aluksia. Höyrylaivojen osuus kanavaliikenteessä ei missään vaiheessa kasvanut muita alustyyppejä suuremmaksi.

Metsäntuotteet olivat merelle viedyistä tuotteista huomattavimmat. Sahatun puun vieminen rannikolle oli kallista ja työlästä ennen Saimaan kanavan valmistumista. Suurin painopiste siirtyi vesikuljetuksiin niiden edullisuuden takia. Sahatavaralaivausten trendi oli nouseva 1870-luvun loppupuolelle saakka, merkittävänä poikkeuksena nälkävuodet. Lisäksi sahatavarasta saatu hinta oli koko 1860-luvulla hyvä. Koko maan merkittävimmän viennin painopiste oli tuolloin Saimaan kanavan vaikutusalueella.

Halot ovat Saimaan liikenteen tunnetuin osa. Rautateiden valmistuminen ei vähentänyt halkojen laivauksia. Edullisuus- ja tarkoituksenmukaisuussyistä tilanne oli päinvastainen ja vesitse vietyjen halkojen osuus koko maan viennistä kasvoi. Vilkkain kuljetusvuosi ennen sotaa oli 1913. Halkoja laivattiin 295 000 kuutiometriä - liki puolet Suomen polttopuiden viennistä.

Maanviljelys- ja karjantuotteet olivat Saimaalle laivatuista tuotteista keskeisimmät. Kanavan suuri merkitys autonomian ajan tuontiliikenteelle rakentui lähes yksinomaan viljakaupan varaan. Myöhempinäkin vuosina rautateille, vesiteille ja hevoskuljetuksille oli kullekin oma käyttäjäkuntansa. Syy kasvavaan tuontiin oli viljavajauksessa ja sitoutumisessa venäläiseen viljaan. Kaikkien aikojen vilkkain tuli vuodesta 1913, jolloin viljaa ja siemeniä laivattiin liki viidennes koko maan viljantuonnista.

10,00 €
Varasto: 
22