Tyhjä

Yhteensä: 0,00 €

Olet täällä

Isometric force-time parameters in monitoring of strength training

With special reference to acute responses to different loading resistances
Peltonen, Heikki
978-951-39-7270-7; 0356-1070
University of Jyväskylä.
Studies in sport, physical education and health (264)
2017

Heikki Peltonen tutki väitöstyössään voimaharjoittelun monitorointia eli tarkkailua tavoitteellisen kuntosaliharjoittelun välittömien vaikutusten ja pitkäaikaisempien adaptaatioiden kautta sekä vastustavan merkitystä voimaharjoitusvasteeseen.

- Monitoroinnissa hyödynnettiin isometrisiä voimamittauksia yleisten harjoitusvaikutusten määrittämiseksi spesifisten dynaamisten testien ohella, sillä harjoittelu oli dynaamista, Peltonen sanoo.

Eri vastukset eri harjoitustavoitteisiin

Poikittaistutkimuksella Peltonen tutki inertialtaan eroavilla ilmanpaine- ja painopakkavastuksellisilla kuntosalilaitteilla lihaskasvuun, maksimi- ja nopeusvoimaan tähtäävien harjoitteiden vaikutuksia. Inertialla tarkoitetaan vastustavassa olevan massan kiihtyvyyteen vaikuttavia ominaisuuksia.

- Painopakka aiheutti suuremman hermostollisen ja lihasperäisen väsymyksen lihaskasvuun ja maksimivoimaan tähtäävissä harjoitteissa. Tämä johtui suuremmasta kokonaistyömäärästä. Nopeusvoimaharjoite painopakkavastuksella vaikuttaa merkittävästi nopeaan voimantuottoon. Ilmanpainevastuksen edut ovat voimantuoton kehittämisessä suurilla liikenopeuksilla, Peltonen kiteyttää.

Jatkotutkimuksella Peltonen selvitti mahdollisuutta kohdistaa nopeusvoimaharjoite sekä nopeaan voimantuottoon että maksimivoimaan painopakkavastukseen lisätyllä vastuskumilla. Lisävastus kuitenkin vähensi spesifiä nopean voimantuoton hermostollista vaikutusta, suuremman kokonaisväsymyksen myötä voimaharjoitteluun tottumattomilla.

Harjoitustavan ja yksilöllisten erojen vaikutus

Peltonen selvitti voimaharjoittelun adaptaatioita ja yksittäisen harjoitteen tuottamaa väsymystä pitkittäisasetelmalla. 20-viikon lihaskasvuharjoittelu paransi voimantuottonopeutta vain ensimmäisen seitsemän viikon aikana. Tämä muutos oli koko harjoitusjakson ajan yhtenevä maksimivoiman muutoksen kanssa. Sen sijaan 10-viikon maksimiharjoittelu ja sitä seuraava 10-viikon nopeusvoimaharjoittelu paransivat voimantuottonopeutta 17 viikon ajan maksimivoimasta riippumatta. Lihaskasvuun tähtäävässä harjoittelussa aika maksimaalisen voimantuottonopeuden saavuttamiseen puolestaan hidastui.

Tämän lisäksi Peltonen selvitti maksimivoimaa (MS) ja sitä seurannutta nopeusvoimaa (P) harjoitelleiden yksilöllistä kehittymisestä, josta hän pystyi identifioimaan harjoittelijat kolmeen alaryhmään: MS-responderit, joiden voimantuottonopeus parani maksimivoimaharjoittelulla, P-responderit, joiden voimantuottonopeus parani vasta nopeusvoimaharjoittelulla ja ei-responderit, joiden voimantuottonopeus ei parantunut.

- Ei-responderit olivat alussa muita heikompia, heillä oli vähemmän lihasmassaa ja heidän hormonaalinen profiilinsa poikkesi muista ryhmistä. Ei-responderit pystyivät kuitenkin kasvattamaan maksimivoimaansa suhteellisesti saman verran kuin muidenkin ryhmien harjoittelijat, Peltonen kertoo ja jatkaa

- MS- ja P-responderit olivat ominaisuuksiltaan lähempänä toisiaan, mutta maksimivoimaharjoittelun kuormittavuus saattoi häiritä ja viivästyttää voimantuottonopeuden edistymistä P-respondereilla. Tämä kävi ilmi myös akuutin väsymyksen monitoroinnista. Harjoitusvolyymin väheneminen nopeusvoiman harjoittelujaksolla toi esiin myös P-respondereiden kehittyneet nopeusvoimaominaisuudet.

 

34,00 €
Varasto: 
14