Olet täällä

Habitus and care

Investigating welfare service workers' agency
Hirvonen, Helena
978-951-39-5662-2; 0075-4625
University of Jyväskylä.
Jyväskylä studies in education, psychology and social research (497)
2014

Hirvosen väitös osoittaa, että nykytilanteessa hyvinvointityön sosiaalisille ja ruumiillisille käytännöille löytyy yhä vähemmän aikaa. Tämä kuormittaa työntekijöitä, aiheuttaa heille riittämättömyyden tunteita ja polkee työn ammatillista etiikkaa työntekijöiden ja asiakkaiden hyvinvointia vaarantavalla tavalla.

Tutkimuksen toinen keskeinen tulos liittyy sukupuolittuneisiin odotuksiin, joita miehet ja naiset kohtaavat työelämässä. Myös hyvinvointityöntekijöihin kohdistuvat ammatilliset odotukset ovat sukupuolittuneita.

Helena Hirvonen tutki artikkeliväitöskirjassaan sosiaali- terveydenhoitoalan sekä varhaiskasvatusalan työhyvinvointia julkisten palveluiden muutoksen ja työntekijöiden omien toimintamahdollisuuksien näkökulmasta. Tutkimuksen taustalla ovat raportoidut kokemukset työn henkisestä ja fyysisestä raskaudesta sekä eettisestä kuormituksesta. Nämä ovat yleisempiä kuin muissa ammattiryhmissä.

Ristiriitaiset vaatimukset

Hyvinvointivaltion muutokset näkyvät uudenlaisena mediko-managerialistisena hallintokulttuurina, joka asettaa monia ammatillisia vaatimuksia hoito- ja hoivatyössä. Ensisijaisesti edellytetään teknisiä ja hoidollisia taitoja sekä tilivelvollisuuden käytäntöjen omaksumista. Työtehtävät kirjataan yhdenmukaisina ja vertailukelpoisina suoritteina, joiden avulla työn tuloksellisuutta voidaan arvioida. Toisaalta työntekijöiltä odotetaan myös vuorovaikutustaitoja sekä aikaa ja valmiutta tunnetyöhön ja läsnäoloon asiakassuhteissa.

Vuorovaikutus- ja tunnetyön taitoja ilmentävillä sosiaalisilla ja ruumiillisilla käytännöillä on keskeinen merkitys työntekijöille työn mielekkyyden kannalta sekä luottamuksen rakentamisessa asiakkaihin. Näiden taitojen arviointi ei kuitenkaan taivu mediko-managerialistisen kulttuurin mittaamis- ja standardointipyrkimyksiin.

Sukupuolittuneet odotukset

Riippuen sukupuolestaan, työtehtävistään ja asemastaan työntekijöillä on vaihtelevat mahdollisuudet mielekkääseen toimijuuteen. Miehiltä odotetaan teknistä osaamista, fyysistä voimaa ja johtajuutta naisvaltaisissa työyhteisöissä.

Naiset puolestaan kohtaavat miehiä yleisemmin odotuksen hyvinvointityön sosiaalisten ja ruumiillisten käytäntöjen hallitsemisesta. Sosiaalisia ja ruumiillisia hoivatyön taitoja pidetään helposti naisten luonnollisina eikä ammatillisina taitoina. Tästä huolimatta ne ovat tärkeitä pyrittäessä vastaamaan ihmisten tarpeisiin pienten lasten, sairaiden ja ikääntyneiden hoito- ja hoivatyössä.

Tutkimustulokset perustuvat teemahaastatteluaineistoon (n=25) joka on kerätty sosiaali- ja terveydenhoidon sekä varhaiskasvatusalan työntekijöiltä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää sosiaali- ja terveydenhoitoalan työhyvinvoinnin edistämisessä sekä hyvinvointipalveluiden järjestämisen ja työelämän tasa-arvon kehittämisessä.

 

15,00 €
Varasto: 
3